Korttimaksaminen kehittyy ja muovit katoavat

Muoviset maksukortit katoavat kukkaroistamme hyvinkin nopeasti. Vuoden alusta lähtien Suomessa on siirrytty korttimaksamisen osalta samanlaiseen lähimaksamisen tapaan kuin muualla Euroopassa. Korttia ei enää tarvitse syöttää maksupäätteen lukijaan yli 50 euron ostojen maksamiseksi. Pieni asia, ehkä, mutta on uusi ja merkittävä askel polulla, joka voi johtaa lopulta muovisten maksukorttien katoamiseen.

Jos korttia ei tarvitse enää työntää maksupäätteeseen, sen fyysisen olomuodon ei välttämättä tarvitse myöskään olla nykyisen standardin kaltainen. Sormukset, rannekkeet, avaimenperät ja muut vastaavat puettavat maksuvälineet toimivat periaatteessa aivan samalla tavalla kuin perinteiset kortit. Tämä vapauttaa meidät parhaimmillaan kokonaan lompakon ja käsilaukun kaivelusta kassalla ja lisää myös turvallisuutta. Turvallisuus kasvaa myös siitä, että mitä vähemmän muovikorttia täytyy käsitellä tai kantaa mukanaan, sitä vaikeampi sitä on myös hävittää, kokemuksen perusteella esimerkiksi sormukset pysyvät paremmin tallessa. Kunhan Suomessa toimivista pankeista saa nykyistä kattavammin puettavia maksuvälineitä, muovikortista luopuminen alkaa olla itse kullekin meistä valintakysymys.

Ne, jotka ovat tottuneet käyttämään puhelimen lähimaksusovellusta, eivät muutosta huomaa, koska heitä muutos ei koske, vaan käyttäjän tunnistaminen tapahtuu edelleen puhelimen toimesta biometriikan tai pääsykoodin perusteella. Nyt kun Apple on suostunut vapauttamaan laitteidensa NFC-yhteyden muidenkin maksusovellusten kuin ApplePayn hyödynnettäväksi, myös lähimaksamiseen puhelimella avautuu uusia vaihtoehtoja. Se olisi myös toivottavaa, sillä lähimaksaminen mobiililaitteilla on eduistaan huolimatta yleistynyt Suomessa kovin hitaasti. 

Korttimaksamisen evoluutio ei tietenkään pysähdy tähän. Etenkin biometrisen tunnistamisen monimuotoistuminen, maksamistietojen kryptaaminen yhä uusiin laitteisiin ja kauppiasympäristöihin sekä fyysisen ja etämaksamisen kokemuksen sulautuminen tekevät asioinnistamme jatkossa yhä helpompaa ja turvallisempaa.

Olimme ensimmäisten joukossa, mutta mitä sitten tapahtui?

Suomi oli ensimmäinen Pohjoismaa, jossa lähimaksaminen otettiin käyttöön. Itse asiassa olimme tämän kehityksen kärkijoukossa koko maailmassa. Kun muut Pohjoismaat hieman myöhemmin siirtyivät lähimaksuteknologiaan, ne menivät nopeasti edellemme lähimaksamisessa. Näin siitä huolimatta, että meillä korotettiin lähimaksurajaa melko nopeasti 25:sta 50 euroon käteväksi osoittautuneen teknologian suosion siivittämänä ja niin kaupan kuin kortinhaltijoidenkin toiveesta.

Suomen hitaampi kehitys johtui ennen kaikkea nyt korjatusta vanhahtavasta maksamisen infrastruktuurista, jossa kortinhaltijan tunnistamiseksi PIN-koodi tarkistettiin aina maksupäätteen kortinlukijaan työnnetyn kortin sirulta. Siksi edes koronapandemian ilmeiseksi tekemä lähimaksamisen hygieniaetu ja siitä seurannut maksutavan suosion lisäpotku ei riittänyt nostamaan meitä muiden Pohjoismaiden tasolle. Nyt pääsemme muiden kanssa samalle viivalle. Elämme silti siirtymäaikaa, sillä yksittäiset kauppiaat tai joidenkin pankkien kortit eivät vielä uutta lähimaksutapaa tue, eivätkä meidän kaikkien tottumukset myöskään ihan yön yli muutu.

Vain mielikuvitus lienee rajana kortin ulkoisen olemuksen kehityksessä. Ovatpa jotkut maailmalla jopa istuttaneet maksusirun ihonsa alle, tyypillisesti jommankumman kätensä peukalon hankaan. Nyt hekin voivat maksaa ”kortillaan” Suomessa.

Vesa Tukonen
Kirjoittaja on Hypon asiantuntija, joka ajattelee maksamista työkseen