Ruotsin asuntomarkkinoiden tie ei saa olla Suomen tie – valtiontakauksen käyttöä tehostettava
Lyhennysvapaita tuputetaan nyt surutta heti laina-ajan alkuun ikään kuin ”sisäänheittotuotteena” ja lainaa saa jo kiinteällä korolla jopa neljännesvuosisadaksi, kohta ehkä tätäkin pidemmäksi aikaa. Nämä ovat Suomeen rantautuvan Ruotsin taudin ensioireita. Liian kalliiseen asumiseen, asuntomarkkinoiden eriytymiseen ja heikentyvään pankkitoimintaan sopeudutaan kotitalouksien ylivelkaantumisen kautta.
Hyvähän se on täysin velaksi asua, syödä, liikkua, harrastaa ja sairastaa. Kaikki rakentuu pikkuhiljaa kuitenkin yhden kortin varaan kuten Ruotsissa. Rakennelma nojaa nimittäin siihen, että asuntojen hinnat nousevat yli laina-ajan. Asunnon omistaja luulee omistavansa jotain, mutta oikeasti onkin täysin pankkinsa torppari kaikilla elämänsä alueilla, jollei vähennä velkojansa säntillisesti. Pankki maksimoi omat tuottonsa, asuntovelallisen maksimoidessa asunnon arvoon liittyvän hintariskin. Hintariskin lauetessa laukeaa usein miten myös systeemiriskit, kun kaikki asuntolainoilla arkeaan vivuttaneet tahot joutuvat samanaikaisesti pakkomyyntien eteen.
Asunto- ja asuntolainamarkkinoiden systeeminen tasapaino löytyy kaupungistumisen hyötyjen poimimisesta, mutta asuntovelat kurissa pitäen. Valtiovallalla on työkalu ja kerrankin myös tilaisuus tienata vauhdittaen samalla kaupungistumista sen sijaan, että jakaa vähäisiä verovaroja kaupungistumisen hidastamiseksi.
Paras tapa auttaa kotitalouksia uuden asuntopolun alkuun ja parempien eläkepäivien äärelle vahvasti eriytyvillä asuntomarkkinoilla olisi laajentaa ensiasunnon ostajien tasoinen valtiontakaus koskemaan myös asunnonvaihtajia. Se tulisi tehdä nykyistä selvästi alempaa takausmaksua vastaan ja joustavoittaa erityisesti asunnonvaihtotilanteiden takausjärjestelyä muutoinkin muun muassa sallimalla takauksen vapaampi käyttö muiden vakuuksien käytön rinnalla.
Näin helpottuisi erityisesti taantuvien paikkakuntien ja syrjäseutujen väen muuttaminen siihen lähimpään elinvoimaiseen paikallis-, maakunta- tai valtakunnalliseen kasvukeskukseen töiden ja palvelujen äärelle. Lisäedellytykseksi voisi asettaa yhden yksinkertaisen seikan: näin myönnettyjen lainojen säntillisen lyhentymisen nykyisen tai sitä jopa hieman kireämmän laina-aikaehdon puitteissa.
Valtio on tienannut takausmaksuilla vuosien mittaan lähes 150 miljoonaa euroa. Tappioita valtio ei ole joutunut maksamaan juuri mitään. Uskallan väittää, ettei joutuisi maksamaan tässäkään hieman laajennetussa mallissa.
Kaikki hyötyvät kun maamme kaupungistuvat asunto- ja asuntolainamarkkinat pysyvät terveinä, asuntolainat lyhenevät säntillisesti ja valtion kassa vahvistuu omistusasumisen avulla. Valtion takausmaksujen kasvun vastinparina voisi samalla harkita sen kuuluisan ”muuttoveron” eli varainsiirtoveron hienoista alentamistakin – tai ainakin yhdenmukaistamista.
Minusta tämä on harkitsemisen arvoinen kokonaisratkaisu. Tie kohtuuhintaiseen kaupunkilaiseen omistusasumiseen kautta maan vaihtoehtona alati kasvaville vuokra-asuntotukiautomaateille.
Muut tarvittavat toimethan on tunnistettu jo aikoja sitten. Lisää asuntotontteja ja tehokkaampaa kaavoitusta valitusprosesseineen, tiiviimpää rakentamista ja raideyhteyksien hyödyntämistä, vähemmän rakentamisen normeja ja erityisesti autopaikkavaatimuksia sekä lisää kilpailua rakentamiseen ja rahoittamiseen.
Parempaan Asumiseen. Turvallisesti. Hypo A
Kirjoittaja on Hypon toimitusjohtaja
Kiitos kommenteistanne. Ruotsissa “jousto” on synonyymi sanalle “velka”. Hypo A
Valtiolla on kohtuuttoman suuri riski asuntoluottotakauksissa, joita varten on täysin riittämättömät rahastot varattuna suhteessa riskiin. Menneet toteutuneet takausvastuut ei tässäkään ole takeena tulevaisuuden riskeistä. 2009 tapahtunut asuntoluottotakauksien realisoituminen USAssa ja suurimpien yksityisten ja julkisten toimijoiden kaatuminen pitäisi herättää riittävästi käsittelemään tällaista takausmetodia suuremmalla matemaattisella mallilla kuin esittämälläsi stetsonmenetelmällä. Missään nimessä esittämäsi valtion kantama takaus vieläpä alemmalla hinnalla ei ole mahdollinen keino ratkaista Suomen asunto-ongelmia.
Ruotsin asuntomarkkinoiden tie ei voi olla meidän tie. No ,ei tietenkään sehän olisi aivan liian hyvää . Näillä monimutkaisilla säädöksillä yritetään veronmaksajalle vakuuttaa että meillä pitääkin olla korkeat asuntokustannukset. Tyttäreni asuu Ruotsissa ja tiedän että siellä asutaan paljon halvemmalla eikä siellä myöskään jätetä lainoja lyhentämättä niin kuin täällä kerrotaan. Siellä joustetaan elämäntilanteen mukaan .
Ei ole pienten asuntojen ostajista ylitarjontaa, kun asumistukea vähän ruuvataan. Eihän nykyinen tilanne, jossa pääosalle vuokranmaksajista annetaan yhteiskunnan avustusta ainakin pääkaupunkiseudulla ole terve. Se, että tänne on niin paljon tulijoita johtuu myös paljolti politiikasta, jonka mukaan asuinpaikan valinta ja asumistuen määrä ei ole yhtään sidoksissa esim. työpaikkaan. En kyllä sijoittaisi nykyisillä säännöksillä ja hinnoilla pääkaupunkiseudun pieniinkään asuntoihin. Paremmasta suunnasta ei näy merkkejä ja vuokra-asuntoja rakennetaan innokkaasti “tarpeen” ei maksukyvyn mukaan. Veronmaksaja on ainakin se, jolle näyttää jäävän luu käteen.
ei kukaan pakota lainaa ottamaan, eikä sijoitusasuntoa velaksi ostamaan, kyllä nämä ” tuet” saadaan tuonnempana vähenemään kun asuntojen vastuullisiksi omistajiksi saadaan riittävästi noita velkavipu sankareita sekä rahasto omistajia, alkaa valtaluotottajat karttamaan osakkeen luotottamista seuraavalle, joten vanheneva hylsy, muuttuu päiväuni sijoituksesta , otsahiki tuskaksi, kun tuki himmenee , jää kustannus vuokralaisen harteille , joka poistuu takavasemmalle , kun maksukykyisempi uusi tulokas ottaa vetovastuun, jos vastuunkantajat loppuu on höyläpenkissä nämä omistajavastuulliset , jotka saavat pienemmän tuoton tukien hiipuessa, , tai luottamuksen loppuessa , nämäkin vaihtuvat alehintaan seuraaville vastuunkantajille, mikään ennustuskone eikä sammakkomies pysty ennustamaan , tulevien ja tehtyjen remonttien laatua ,kovin pitkälle ,eikä sitä miten nämä kustannukset maksetaan tuonnempana, saati sitä miten wall street finanssiosasto “paketoi” seuraavat velkapaperit ja miten arvo määritetään ja kenelle nämä päätyvät, tämäkin kuuluu asuntokauppaan , ja 90 luvun “laman” muistajille tiedoksi että suuri osa asunnoista oli täysin uusia sekä alle 15 vuotiaita , nyt samat asunnot ovat ensimmäisen elämänsä eläneet ja hinta on aikasen kohillaan,kuin myös sivukulut jotka rasitteena kuuluvat kauppaan, toisekseen voisimpa väittää että hinnat eivät “romahtaneet” vaan tulivat pilvistä näkyviin ja muutemassa vuodessa korjaantuivat normitasolleen. ilman riskinottajia nämä vuokralla asujat haaveilisivat asunnoista .
Kiitos kommenteistanne “keponen” ja “SKP:läinen”; Välillä tulee palautetta siitä, että olen äärioikeistolainen pankkiiri ja välillä siitä, että olen vasemmistolainen pankkiiri. Totuus on se, että olen pelkästään kiinnitysluottopankkiiri. Peräänkuulutin lainojen lyhentyvyyttä eli asuntosäästämistä yleisesti systeemiriskien hallitsemiseksi ja valtiontakauksen tehokäyttöä erityisesti taantuvien ja syrjäseutujen kotitalouksien asuntohaasteiden ratkaisemiseksi. Hypo on edelleen S&P:n mukaan kirkkaasti Suomen vakavaraisin pankki ja siihen päälle ne paljon puhutut vakavaraisuuspuskurit. Luototusasteemme on alle 40 prosenttia ja luottokanta kirkkaasti Suomen tervein ja kovaa luokkaa globaalistikin katsoen. Omistusasuntojen valtiotakausten vuoksi me veronmaksajat emme ole joutuneet maksamaan juuri mitään tappioita. Vuokra-asumisen asumistukia pulitamme sijaan monikertaisesti ja määrä tuppaa kuukausi kuukaudelta kasvavamaan. Kenen taskuun ne sitten menevätkään… Hypo A
Hyvä Pankkiir Pauna
Vihdoinkin olemme saaneet Suomeen aidon vasemmistoliittolaisen pankkiirin. Lainat valtion maksettavaksi – lisätään vaan valtion takausvastuuta. Aikaisemmissa kirjoituksissa erityisesti vastustetaan asuntosäästäjien / vuokranantajien toimintaedellytyksiä. Toinen vaihtoehto on olisiko Pauna syönyt jo Hypon vakavaraisuuspuskurit. Kasvu ei ole aidosti mahdollista ilman voiton tekemistä. Onko Hypon kasvu rakennettu kuplan sisään. Vain jos vakavaraisuus ei riitä – huudetaan valtiota avuksi.
Valtiolla on melkoinen määrä arvotttaattuna arvottomia ensiasuntoja. Koron nousu laitta kierteen iikke. Kotitaloudet kaatuvat, velat maksamatta, valtiolle takaukset ja pankkituet maksettavaksi. Kaatuvat kotitaloudet myyvät hinnalla millä hyvänsä, auntojen hintaromahdus, kupla puhkeaa ja vie monet vipusijoittajatkin.
Lopulta veronamaksaja maksaa vanhan asuntonsa velkoja ka lisäksi, pankkitukea, vuokraa, valtion takauksia, ja joka ikinen penni menee pankille.
Näin tämä on pelattu. Kiitos porvareiden.
90-luku oli lastenleikkiä tulevaan.
asuntokeskustelun focus pidetään nyt varmaankin ihan syystä hakoteillä!! 0,35% kokonaiskoron ( 12kk/ marginaali) määrä ei millään summalla ole minkään arvoinen focus nyt, vaan tehdyt remontit/ niiden laatu!, tulevat remontit / niiden oletettava laatu!!.; leimaveron suuruus, asunnonvälityspalkkion suuruus , päivän oletetun hinnan / mahdollisen kaupantekohetken, erotus hinta , palkanmaksun hetkellinen katkeaminen, taloyhtiön vuokrallaolevat velkaneliöt, taloyhtiön tontin omistajuus/ vuokrasuhde, alueen lähimmän “ostarin” tilanne!! kaikki vesitekniikkaan liittyvä laitteisto!! hiljan tai kohta tulevien remonttien yritysten olemassaolon edellytysten arviointi takuu/ jälkiseurausten aikana!!! isännöinnin / hallitusten laatu!!! ….korko on täysin mitätön asia siltikin vaikka se nousisi esimerkki tapauksessa 400% ( n. silti alle 1%) mutta mikä tahansa muu ilmoitettu asia menee “mönkään” tulee 50-100 vuoden korkojen kokoinen lovi lompakkoon tai lainanmaksu suunnitelma onkin aivan eri kokoinen, uusitulla ohjelmalla, silloin minusta tulee kuunteluoppilas. osakkeella tienaaminen on taitolaji, sen ostaminen on liian helppoa ja sen menettäminen ei vaadi mitään erikoisosaamista.