Nousukausi on ohi, kohti kituliasta kasvua

00:01

Lue uusin Talouskatsaus klikkaamalla tästä linkistä

Nousukausi on ohi, kun kansainvälisen kasvun taustatuki hiipuu ja kotimaassa tuottavimmat työvoimareservit ehtyvät. Seuraava hallitus ei saakaan vastaavaa apua taloudesta ja taantuman vaara on kasvanut viime kuukausien aikana. Hypo ennustaa talouskasvun hiipuvan 1.5 prosenttiin Suomessa tänä ja ensi vuonna.

”Pörssipaniikki ja laskevat luottamusmittarit kertovat kasvavista riskeistä ja hiipuvasta talouskasvusta meillä ja maailmalla”, Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus toteaa.

Työllisyys on toipunut ilahduttavasti maailmantalouden vetämänä, mutta tehtävää jää seuraavalle vaalikaudelle.

”Portugali on lähempänä Suomen työllisyysastetta kuin Suomi muita Pohjoismaita”, Brotherus huomauttaa

Poliittiset riskit hallitsevat maailmantalouden otsikoita ja ravistelevat rahoitusmarkkinoita. Kauppasodan siirtyminen twiiteistä tekoihin, Brexit-päivämäärän lähestyminen, USA:n liittovaltion hallinnon sulku rajamuurin takia ja EU:n budjettisäätöjen vesittäminen synkentävät tunnelmia. Vaisumpi talouskasvu tarkoittaa toisaalta vaisumpaa korkokehitystä, mikä huojentaa asuntovelallisia.

Kommentit: 4 kpl
  1. Caveat_emptor says:

    Erittäin hyvä katsaus.

    Pari kysymystä:

    1. Katsauksessa todetaan että ”Suomen talouskasvu nojaa entistä enemmän kuluttajiin, kun rakentaminen rauhoittuu kotimaassa ja vienti kärsii globaalin investointi-innon hyytymisestä.”

    Ehkä näin. Mutta mihin odotatte tulevan kulutuksen suuntautuvan ja, ennen kaikkea, mistä siihen (oletettavasti) tarvittava raha kuluttajille tulee?

    2. Expansiivinen rahapolitiikka on jo pitkään ollut, paitsi ”uusi normaali”, myös ekonomistien (talouspoliittiseen heimoon katsomatta) lähes uskontunnustuksen omaisesti ylistämä yleislääke talouden ongelmiin. Tässäkin katsauksessa toistettiin yhtenä vakavimmista riskeistä: ”EKP tai Fed kiristää rahapolitiikkaa ja toistaa vanhat virheet”.

    Onko nykytilanne, jossa rahalla ei ole hintaa (paitsi tietysti niille jotka tarpovat aamun pimeydessä tavalliseen palkkatyöhön), todellakin mielestänne pitemmällä aikavälillä kestävä malli? Onko rahapolitiikan tehtävä poistaa tietyt markkinamekanismit, kuten resurssien ohjautuvuus (korjausliikkeineen) ja sijoittajariskit? Eikö rahoitus- ja pörssimarkkinoiden entisestään kiihtyvä eriytyminen(*) reaalitaloudesta ole huolen aihe?

    (*) Mitä uskonkappaleisiin tulee, myös asuntomarkkinoiden ”eriytyminen” juontaa pitkälti juurensa siitä mihin elvytysraha luontevimmin valuu, eli (toistaiseksi) asuinkeskusten kiinteistömassojen rahoitukseen.

  2. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentista Caveat: Välivastauksena viimeiseen. Raha suuntautuu sinne missä vakuudet likvidit heikkoinakin aikoina. Näin tapahtuu oli elvytystä tai ei. Hypo A

  3. Juhana Brotherus says:

    Kiitos positiivisesta palautteesta ja hyvistä kysymyksistä Caveat.

    1. Kuluttajille rahat tulevat sekä paranevista palkoista (uudet ja vanhat työlliset) että varallisuuden purkamisesta (etenkin eläkeläiset).

    2. Varsin pitkäaikainen trendi matalista koroista tuntuu tulevan. Kestävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ei se elämä Japanissa täysin tuskallista ole vuosikymmenten nollakorkojen jälkeenkään. Vanheneva Eurooppa seuraa samoja jalanjälkiä.

    Hypo B

  4. Caveat_emptor says:

    Kiitos välivastauksesta Hypo A. Pitää paikkansa, mutta toisaalta vakuudet ovat likvidit siellä minne raha suuntautuu, niin kauan kuin se sinne suuntautuu. Muna ja kana, revisited.

    Toiseksi, niitä “heikkoja aikoja” on kaupunkien asuntomarkkinoilla koettu viimeksi 1990-luvulla. Mitä hetkellisiin korjausliikkeisiin tulee, 2008-9 lyhyeksi jääneessä syöksyssä likviditeetti katosi välittömästi myös keskuksissa. Tilanteen pelasti historiallisen massiivinen keskuspankkielvytys (tuskin uusittavissa).

    Asuntomarkkinoiden likviditeetti on rakenteellisesti muita omaisuusluokkia heikompi ja lepää pääasiassa velkaekspansion varassa. Markkinat voivat syväjäätyä, paitsi kansainvälisen rahoituksen syystä tai toisesta hyytyessä, myös varsin pienen osan asuntovelallisista tai sijoittajista joutuessa ongelmiin, jolloin myös keskusten likviditeetti — ja samalla huomattava osa kotitalouksien asuntovarallisuudesta — haihtuisi kuin taikaiskusta. Vieläpä riippumatta niistä kaupunkeihin työn (tai jonkin muun houkuttimen) perässä saapuvista bussilasteista.

    Ei niin että toivoisin kriisiä (myös) kaupunkien asuntomarkkinoille, mutta siihen olisi tärkeää varautua. Tällä hetkellä riskiä ei pääsääntöisesti edes tunnisteta — tai ainakaan tunnusteta.

Kommentoi

 

Tilaa Asuntoneuvola-blogi sähköpostiisi!