Vuonna 2017 asuntomarkkinoiden ”isojako” syvenee – kasvukeskuksissa kannattaa omistaa ja muualla maassa asua vuokralla
Viime päivinä on julkistettu useita uusia tilasto- ja tutkimustietoja asuntomarkkinoista. Ne kertovat arjen asuntomarkkinafaktoista ja todistavat jo kuusi vuotta jatkuneen asuntomarkkinoiden isojaon syvyydestä. ”Talo jäi, arvo lähti”, on yhä useamman paikkakunnan nuotti. Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat nousevat, mutta velkojen, korkojen ja riskien kera. Vuosikymmeniä jatkuneen kaupunkivastaisen ”pidetään koko maa asuttuna”-politiikan loppulasku tulee olemaan posketonta tasoa. Rahat eivät vaan riitä, jakoautomaatin perusta murenee ja tehtyjen turhien kiinteistö- ja infrastruktuuri-investointien määrä hirvittää.
Suurimmissa kasvukeskuksissa asuntohintojen nousu näyttää taatulta, koska asuntotuotantoa ei kyetä hyvistä yrityksistä huolimatta pitämään riittävällä tasolla. Helsingissä tilanne näyttää nyt erityisen haastavalta. Lupaava alku saattaa tyssätä uutta yleiskaavaa koskeviin viranomaisvalituksiin, tonttimaan puutteeseen ja RS-rahoituksen pullonkauloihin. Hintapaine kasvaa, jos tuotanto sakkaa ja muuttovirta jatkuu.
Kokonaan oma lukunsa on asuntosijoittamisen kenttä. Pudotuspeli on armotonta ja rahoitusolot tiukkenevat, tosin perustellusta syystä. Vakavaraisimmat vuokranantajat voittavat kisan ja ostavat vaikeuksiin joutuneet velkavivuttajat pois markkinoilta tukkualennusten kera. Pienasuntosijoittajille on yksi neuvo ylitse muiden: Älkää pantatko omaa kotia asuntosijoitustenne vakuudeksi.
Kaupungistuminen jatkuu, vaikka Suomeen suunniteltaisiin satoja sellutehtaita ja ylileveitä datakaistoja tukiaisten avulla. Suomi ei maaseudu enää, eikä kaupungistuvassa Suomessa pärjää vain maalaisjärjellä. Täytyy ottaa käyttöön myös kaupunkilaisjärki. Siitä on tässä maassa huutava pula, kaupunkipolitiikasta puhumattakaan.
Kaupunkilaisjärki sanoo selvästi: Kannattaa asua omistusasunnossa kasvukeskuksessa hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa puolestaan asua vuokralla ilman omistamisen huolia. Jos välttämättä haluaa asua vuokralla kasvukeskuksessa, niin kannattaa valita sellainen vuokranantaja, joka jättää vuokrankorotukset nyt tekemättä ja tarjoaa mahdollisuuden lunastaa vuokra-asunnon omaksi. Sellaisesta osto-optiosta kannattaa jopa maksaa vähän extraa.
Termi ”hyvät liikenneyhteydet” on tämän päivän asuntomarkkinoiden yksi tärkeimmistä, sillä huonoja esimerkkejä riittää. Niistä tähän mennessä kummallisin löytyy rautatien syntysijoilta Hämeenlinnasta. On kovin erikoista, että VR:n johtoryhmässä päätetään näköjään yhä useamman pikkukaupungin saavutettavuudesta, elinvoimaisuudesta ja niiden myötä myös työ- ja asuntomarkkinoiden tulevaisuudesta. ”Millä natsoilla näitä päätöksiä tehdään ja miten läpinäkyvästi?” Kysymykset ovat aiheellisia. Hämeenlinnan tapaus kertoo siitä, kuinka tärkeää on varautua ulkopuolelta tuleviin todellisiin yllätyksiin, viranomais- tai monopoliriskeistä puhumattakaan.
Rahoitusolot ovat omistusasujan puolella kasvukeskuksissa ja todennäköisesti parhaimmat työllistymismahdollisuudet oven takana. Muutaman vuoden sisällä ne vielä vahvistuvat entisestään. Muualla maassa rahoitus ja työpaikat ovat ”kortilla” ja yhä useammin jollakin tavoin valtion takaamia. Tuettujen työpaikkojen ja elinkeinojen ylläpito taantuvilla paikkakunnilla on yhä enenevässä määrin oikeastaan paikallispankin nauttimaa pankkitukea. Sitä sopisi välillä jäädä pohtimaan toviksi, jos kerran suomalaiset pankit ovat niin vakavaraisia ja kannattavia kuin annetaan ymmärtää.
”Käänteinen” indeksiehto vuokrasopimuksiin – voi toimia myös kasvukeskuksissa
Vuokrattavaksi sopivia asuntoja taantuvilla paikkakunnilla riittää yllin kyllin ja tyhjän asunnon pelko on nyt korkeimmillaan, varsinkin ylivelkaisilla asuntosijoittajilla ja käteisköyhillä kakkos- tai kolmosasunnonomistajilla. Kannattaa hyödyntää vuokraajan markkinaa ja pyrkiä rohkeasti sopimaan omaan vuokrasopimukseen käänteinen indeksiehto eli vuokran indeksialennus, jolla taataan vuosittain aleneva vuokra.
Kun kasvukeskuksissa vuokrat on usein sidottu indeksiautomaattiin vain nousevasti, niin ainakin kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa vuokrat niin ikään sitoa indeksiautomaattiin, mutta koko ajan laskevasti. Kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa ehdottomasti vaatia, että vuokra alenee vuosittain ja vähintään elinkustannusten nousun verran. Valitettava tosiasia on, että kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen arvonkehitys on jatkuvasti aleneva ja yhä useampia asunto putoaa tosiasiassa asuntomarkkinoiden ulkopuolelle. Sen pitää näkyä myös jatkuvasti alenevina vuokrina. ”Käänteinen” indeksiehto takaa tämän.
Ehto saattaa jopa toimia eräissä kasvukeskuksissakin, jos vain paikallisalue, asuntotyyppi ja vuokranantajan profiili ovat sopivat. Ehtoa kannattaa ainakin kokeilla varsinkin, jos kuulut kategoriaan ”hyvin maksukykyinen vuokralainen” eli omistusasunnonkin ostamiseen kykenevä. Ei siis ole enää syytä tyytyä vain siihen, että vuokranantaja ”lupailee” olla nostamatta vuokraa. Kannattaa vaatia ainakin vuokrasuhteen pituuden myötä alenevaa vuokraa, koska vuokranantaja saa kuitenkin vuokra-asunnon arvonnousun itselleen kasvukeskuksessa.
Omistusasunto kasvukeskuksessa on kotitalouden peruskallio ja merkittävä lisäturva myös eläkeiässä. Älä jää kasvukeskusten ylihinnoiteltujen vuokra-asuntomarkkinoiden orjaksi ja vuokranantajasi vivuttamien velkojen maksajaksi. Ole terveesti itsekäs ja osta itsellesi oma kaupunkiasunto max. 30 vuoden laina-ajalla ja säännöllisesti lainaasi lyhentäen eli jälkikäteen säästäen. Pitkäjänteinen asuntosäästäminen kannattaa. Velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus on kovaa valuuttaa kaikkina aikoina. Älä retkahda vastuuttoman pitkiin laina-aikoihin, laina-ajan alkuun sijoitettuihin ylipitkiin lyhennysvapaisiin tai kalliisiin lisäturvatuotteisiin. Nollakorot eivät ole pysyvä olotila. Asuntolainan säntillinen lyhentäminen on vakain tapa vaurastua ja varautua yli ajan.
Parempaan Asumiseen. Turvallisesti. Myös vuonna 2017.
Kiitos kuluneesta asuntomarkkinavuodesta 2016.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille.
Hypo A
huhtanen capital, icon kiinteistörahasto , vauraus oy…lapis rakennus …..kiima ei tule ilman orkesteria , kiima ei pysy päällä ilman mediaa , ilman velkamarkkinoita , ilman työpaikkoja, vuosikymmenen loppujen tarina muistuttaa prinsessa ruususen tanssi iltaa ja kello 24 viisarin iskua..
lasikengän omistajan sijaan etsitään maksamattoman velanlyhennyksen haltijaa.
maailmassa ei ole niin pientä ja mitätöntä asiaa joka saapuu varkain eteesi , jos saapuu olet ollut selin hoitamassa asiaasi.
ostaminen toisen varoilla , velallisen riskillä ja vastuilla on vuokraamistakin hölmömpää , sijoittaminen hölmöön joka ostaa puolestasi , on hölmöyden päätepiste.
valtio ( omistaja) onnistui myymään noissa mainituissa tahoissa omistuksiaan , tahoiile , joita hölmöt olivat ruokkineet.
täällä urbaanissa kasvukeskuksessa pitää olla hereillä , oma voi muuttua toisen omaksi , heinä hampaissa kannattaa pysyä oman katon alla mitä muut ei huoli.
se mitä et osaa miettiä, ei kannata edes yrittää tehdä.vahingoissa ei mene kuin kerran oikein elämän aikana.
enpä ole kuunnellut mestareita,en tietäjiä, vain omiin pieniin aivoihin olen luottanut, koulutkin käytiin miten käytiin, mutta sen opin jo nuorena että oman aivon tiedon loppuessa kysyn “mestareilta” ja teen juuri toisin kuin neuvovat niin 90% menee itselle hyväksi, tosin mummoihin voi luottaa aina , mutta taloudesta ei kannata neuvoa kysyä.
osasinpa 2000 luvulla jo lainani mitoittaa niin että mitään ei ole tarvinnut koko aikana muuttaa ja nyt on korko 12 kk kaikilla kuluilla 0.34% , kovasti on pankki kiinnostunut neuvoa antamaan että tuota voitaisiin minun eduksi tarkistaa , mutta sen olen oppinut että hyvää ei pidä erinomaiseksi yrittää, hyvä on paras ja erinomainen on jo ahneutta, kivitalo Helsingissä meren äärellä tilaa riittävästi.
ja näitä jatkuvia remontoi sitä sun tätä , kenen etua ne ajavat? joku haluaa että asuntoni on viimeisenpäälle kunnossa jos vaikka syyn tai toisen takia pakkolunastetaan käsistä, esim karanneen remontin takia, eli kämppä lähti ,velat jäi, ja miksi minua hetkellä heikon kiinnostaa ottaa velkaa asunnon arvon muuttamiseksi jos se kuitenkin kestää arvioidun eloni ??? se kuka asuntoni seuraavaksi saa ja missä kunnossa ei minua jaksa kiinnostaa ikiauringon kutsuessa, ja pitääkö olla huolissaan niistäkin jotka eivät halua lähiökiiman äärelle jossa betonikorsut huojuu vihreä sammal kivijalassa ja kustannus tästä on vuorokautinen täysjalkaravi oletetusta työstä, kuka hyötyy.
laina sitoo mielen ja ruumiin , velaton on vapaa, omalla maalla velaton melkeen leijuu. ennen elettiin puolielämää että saatiin omaksi, nykyään otetaan heti että saadaan pelätä koko elämä.
Kiitos kommentistasi “Arkku Sanainen”; Eli noin yleisesti ottaen olet samaa mieltä. Yhdestä asiasta on oltava vahvasti eri mieltä. Uuden velkaisen omistusasujan on syytä rakentaa taloutensa niin, että asuntolaina lyhentyy heti alusta lukien säntillisesti oli korkotaso mitä tahansa. Uudella lainaajalla on aina edessä viisi ensimmäistä vaaran vuotta. Niistä kun selviää, niin sitten voi alkaa tähyilemään myös muita sijoitusinstrumentteja. Suorat pörssisijoitukset eivät ole huono juttu. Päinvastoin. Nyt nuo viisi ensimmäistä vaaran vuotta voi hanskata erittäin edullisesti. Lyhennysvapaisiin ei kannata tarttua. Hypo A
Ari Pauna:
“Omistusasunto kasvukeskuksessa on kotitalouden peruskallio ja merkittävä lisäturva myös eläkeiässä. Älä jää kasvukeskusten ylihinnoiteltujen vuokra-asuntomarkkinoiden orjaksi ja vuokranantajasi vivuttamien velkojen maksajaksi. Ole terveesti itsekäs ja osta itsellesi oma kaupunkiasunto max. 30 vuoden laina-ajalla ja säännöllisesti lainaasi lyhentäen eli jälkikäteen säästäen. Pitkäjänteinen asuntosäästäminen kannattaa. Velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus on kovaa valuuttaa kaikkina aikoina.”
Tässä on montakin asiaa, joista voi olla perustellusti eri mieltä. Ensinnäkin omistusasuminen on ylipäätään kannattavaa, jos ja vain jos ei tarvitse vaihtaa asuntoa useammin kuin vähintään noin 5-10 vuodessa. Omistusasunnon vaihtamisen kulut ovat hirvittävät. Halvimmillaan ne ovat asunto-osakkeissa, jossa kulut muodostuvat varainsiirtoverosta, kiinteistönvälittäjän palkkiosta (useimmat myydään välittäjän avulla) ja mahdollisista kahden asunnon kuluista tai asunnon myyntiajan ja uuden asunnon etsimisaikana syntyvistä kuluista (esim. ylipitkä työmatka uuteen työpaikkaan). Jos omasta osakehuoneistosta toiseen vastaavaan vaihtaminen menee jouhevasti eikä käytä välittäjää, kulut ovat alimmillaan 2% velattomasta hinnasta. Jos käyttää välittäjää, hinta on tyypillisesti silloin noin 5% asunnon hinnasta. Omakotitalosta toiseen vaihtaminen voi helposti maksaa jopa 10% talon hinnasta tai enemmäkin kahden asunnon kulut huomioon ottaen. Mikäli oman asunnon hinnasta 80% on lainaa, asunnon vaihto-operaatiossa voi hävittää jopa 8-40% omasta pääomasta. Aivan kammottavaa!
Lisäksi väite, että velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus olisi kovaa valuuttaa _kaikkina_ aikoina ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Asuntojen hinnoissa on nähty melkoisia vaihteluita takavuosikymmeninä. Asunnon omistaja kantaa myös riskit kiinteistön teknisen kunnon suhteen. Tätä puolta asumismuotoja vertailtaessa ei yleensä riittävästi oteta huomioon.
Mielestäni kuitenkin edellytyksillä, jotka pätevät useimpien suomalaisten kohdalla, omistusasunto kannattaa ostaa, keskimäärin pääasiassa verotussyistä, koska vuokranantajien maksaman pääomatuloveron vuokralainen joutuu lopulta maksamaan osana vuokraansa.
“Älä retkahda vastuuttoman pitkiin laina-aikoihin, laina-ajan alkuun sijoitettuihin ylipitkiin lyhennysvapaisiin tai kalliisiin lisäturvatuotteisiin. Nollakorot eivät ole pysyvä olotila. Asuntolainan säntillinen lyhentäminen on vakain tapa vaurastua ja varautua yli ajan.”
Nämä väitteet pitävät paremmin paikkansa. On viisasta varautua tulevaisuuteen. Asuntolainan mahdollisimman nopea takaisinmaksaminen ei kuitenkaan ole kaikkien rationaalisin mahdollinen tapa hoitaa varallisuuttaan. Varsinkin nuoren aikuisena kannattaa matalien korkojen aikana lyhentää asuntolainaa mahdollisimman hitaasti ja ostaa ylijäävällä osuudella esim. pörssiyhtiöiden osakkeita. Pörssiin sijoitettavaa osuutta ja myös pörssiosakkeiden tai muiden volatiilien mutta korkeatuottoisten omaisuuslajien osuutta salkussa voi vähentää ajan kuluessa, kunnes eläkeiän kynnyksellä ne on kokonaan realisoitu jolloin voi maksaa kerralla asuntolainan pois. Tällä tavalla omaisuutta voi ainakin järkevästi odottaa kartuttavansa nopeammin.
Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka yleinen asuntojen hintataso alueella ja asuntotyypeissä, jollaisen omistaa, nousisi 1-2% vuodessa, niin se ei riitä muuhun kuin siihen, että oman asunnon hinta pysyy ennallaan. Asuinrakennukset ovat kulutustavaraa, joilla on rajallinen tekninen käyttöikä, joka on yleensä 50-100 vuotta. Jotta asunnon arvonnoususta saisi mitään tuottoa, asunnon pitää sijaita erinomaisella paikalla tai yleisen ansiotason pitää nousta nopeasti. On melko varmaa, että suomalaisten palkansaajien mediaanipalkat eivät tule nousemaan juurikaan seuraavan 10-20 vuoden aikana, elleivät jopa laske tuona aikana. Keskimääräinen palkkataso voi hieman nousta mutta mediaanipalkka tulee lähes varmasti laskemaan merkittävästi.
Kiitos kommenteistasi “PEepoo”; Kuulostaa tarkkaan harkitulta downshiftaamiselta. Tämän päivän ydinteema asuntomarkkinoilla on se yltävätkö liikenneyhteydet ja palvelut HKI-TRE-TURKU – kasvukolmion kaikkiin kolkkiin. Enemmistö on skeptisellä kannalla. Arvonkehityksen kannalta vain tontin arvo ratkaisee ja tulevaisuus on kiinni juuri edellä mainitusta. Riski on suuri ja siksi kohteesi on halpa. Vertailun vuoksi Pelkosenniemeltä saisi komean näköisen vanhan pappilan nollalla eurolla. Vielä suurempi voittopotentiaali, jos uskoo siihen, että Etelä-Suomi jää veden alle ilmastomuutoksen vuoksi. Tosin sääskiä taitaa olla tuolloin tarjolla ympäri vuoden Lapissakin eikä keväthangista enää tietoakaan. Kukin tekee omat päätöksensä ja vastaa niistä. Me emme rahoita tämäntyyppisiä ratkaisuja. Paikallispankit saattavat toki rahoittaa. He selittävät sitten kv-luottoluokittelijoille ja kv-rahoittajille miksi rahoittavat tällaisia hankkeita lainaamillaan rahoilla. Omiaan kun eivät varmasta laita kiinni näihin.Toki samat kv-tahot kysyvät mielipidettä myös meiltä. Kerromme tilanteen kaunistelematta. Hypo A
Ja PS. Pystymme asumaan asunnossamme vaikka työttöminä pienimmillä tuloilla mitä suomesta saa ja 1/3 sosiaalituista mitä vuokralla asuva saa. Vakaa korttitalo, kun se ei ole liian korkea.
Aiemmin jo tuonne kirjoitn. Asumiskulut 800eur/kk lainalyhenyksineen. perhe ei elä sillä missään vuokralla, ei edes maalaiskylässä. Joten oman ostaminen ei voi olla tappiollista. Itse asiassa tässä on terveyskeskus, kauppoihin pankkeihin alle kilometri hki tmpre tku100km hml50km.Eli olemme keskellä ei mitään. Silti asuntoamme on tultu jopa kysymään ovelta myyntiin. Pankki ei meinannut rahoittaa. Ja syy on tämä dpekulaatio. Paikallinen pankki tietää arvot ja rahoitti.
Suunta kun näyttää olevan se, että jotku ovat kyllästyneet suurkaupunkiin ja haluavat mieluummin tänne. Tästä pääsee mihin tahansa tunnissa. Suuremmasta kaupungista ei pääse edes ulos siinä ajassa. Tätä epäkohtaa on yhä useampi paennut. Minäkin.
Ensin pakenin vuokria ja työmatkoja pääkaupunkiseudulta. työmatkani oli 30km mutta kesti julkisella kauemmin kuin tänne 100km omalla autolla.
Sitten huomasin matkoihin kumminkin menevän aikaa. Auto oli suuri kustannusrasite ja sijoituksena AINA suora rahan hukkaus. Vaihdoin työtä lähemmäs. Koultukseni ja oman alan työn jouduin jättämään ja olen nyt ihan ”hanttihommissa” liukuhihnalla. Palkkakin on pienempi, mutta minulla on 3 tuntia enemmän aikaa elämässäni/vrk. Ja mikä kummallisisnta. Minulla on enemmän rahaa kuin koskaan, asun paremmin ja tilavammin kuin koskaan. Ja kaikki sen ansiota että päätin poistua kasvukeskuksesta ja todellakin katsoa, mikä on minkäkin hintaista suhteessa ansioihin ja elämän laatuun. Ymmärsin sen, missä kurssiheilahtelu ei tunnu. Se on oma tyytyväisyys. Tsosin työ ei ollut alkuukaan mnua, mutta tajusin että kaiken sen kiireen ja muun sijaan saatoin rennostivain hoitaa hommani ja painua kotiin. Työ jäi töihin enkä stressaantunut.
Samaa mieltä on moni muukin, sillä hinnat keskellä ei mitään tuntuvat pysyvän suhteessa kapuankeihin, koska ne eivät ole koskaan olleetkaan kuplassa, autioitumine on pitänyt siitä huolen. Talon arvo voi olla 25 vuoden päästä mitä tahansa, mutta tontin arvo on silloin paljon. Sijoitin pieneen lappuun nimeltä rakennusoikeus ja suureen tonttiin.
Arvo säilyy siellä, missä se ei ole ikinä paisunutkaan yli äyräidensä. Ei ole muuttoa ilman paluumuuttoa ja moni muukin jättää nyt kasvukeskuksia.
Nykynuoret ovatkin sitten luku erikseen. Mutta minun ikäpolveni 40+ on heräämässä ja se keski-iänkriisi aiheuttaa muutoksia, joihin makkinat eivät voi vaikuttaa. Kun ihminen miettii loppuelämäänsä ,ekllo käy tiktak, ihminen tekee päätöksensä.
Kiitos kommentistasi “Kaarlo66” – pahoittelut viestini viivästymisestä; Ministeri Berner esitteli tänään malliaan ja lähtökohtana vaikutti olevan itsestään selvästi se, että kaikkialla maassa pitää teiden olla kunnossa. Aikamoinen oletus. Entä maanalainen infra, entä kiinteistöt. Olisi jo oikeasti aika pysähtyä miettimään parlamentaarisin toimin itse asiaa eli sitä missä suomalaiset asuvat ja tekevät töitä vuonna 2050. Nyt Berner esittelee kiireellä tehtävää megaluokan liikennemuutosta olettaen, että asumme ja työskentelemme hajautuneesti kaikkialla Suomessa. Erikoista. Hypo A
Hyvää mielipiteiden jakoa. Pankin näkökulma asunnon vakuusarvosta on kuten pankki kirjoittaa. Laajemmin asiaa tarkasteltuna pankin näkökulma on mielestäni oikea ts. peruskysymys asunnon vakuusarvosta. Suomalaisuuteen on kuulunut “omavaraisuus” asumisessa, se on kulttuurinen kysymys. Ihminen muuttuu hitaasti, asenteet nopeammin, kummatkin hitaasti. Maailma muuttuu kuitenkin vauhtia joka aikaansa seuraavan kannattaa huomata. Sinun varallisuutesi on keskimäärin kiiinni omistusasunnossasi, olkoon hallintomuoto mikä vain. Sinä päätät mitä teet siihen sidotulla vauraudellasi ja muistoillasi. Kannatan itse hyvin pragmaattista suhtautumista asiaan niillä, jotka eivät asu kasvukeskuksien lähellä tai sisällä. Paluuta Kekkosmaiseen hölmöläis-kepufantasiaan “maan asuttamisesta” ei ole koska rahat loppuvat. Jos nykymallia jatketaan, ensin ne loppuvat sinulta ja vasta sitten valtiolta. Jos sinulla on perillisiä, mieti kovasti miten he arvostavat myöhemmin arvotonta majaasi “periferiassa”, josta jää enemmän kuluja kuin tuottoja.
Kiitos kommentistasi “Max Smart”; Pitää hieman korjata sloganiani. “Omalla rahalla saa asua ihan missä vaan millaisella asenteella vaan, mutta velaksi ja verovaroin se on täysin toinen juttu.” Hypo A
Se vuokra-asunto vain ei vastaa odotuksiani “asumiskokemukselta” ja siinä olen myöskin alttiina sijoittajaomistajan ailahduksille, jotka saattavat aktivoitua paniikkireaktioihin kaikenmaailman huolta tuottavien blogikirjoitusten vuoksi. Vain omistamalla saa haluamaansa ja vakautta, vaikkakin sitten joskus tuolla em. hinnalla.
Kiitos kommentistasi “Max Smart”; Juuri tuon ajattelutavan vuoksi talousongelmat syvenevät ja velkaantuminen kasvaa. Jos ajattelee, että asuminen on vain kulutusta – vuokraa asunto. Asuntolainaa ei tuollaisen ajattelumallin omaksujille tipu – eikä asuntovarallisuutta kerry. Hypo A
Miksi niin monessa viestissä, myös Arin, maalaillaan jotenkin kauhukuvana sitä että oman asunnon myyntihetkellä ei enää saisikaan “omiaan takaisin”? Entä sitten, jos siitä saakin vain 75% tai jopa vähemmän? Koko sen asumisen ajanhan on silloin maksettu asumismukavuudesta – vai pitäisikö tänä aikana puhua trendikkäästi “asumiskokemuksesta” – ja päätäntävallasta asumisensa suhteen. Aivan hyvin voi totutella ajattelemaan, että tämä on “kulutusta” ja sillä on hinta.
Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Korostan, että markkinoilla ei ole vielä sellaista tarjolla mitä itse peräänkuulutin. Hyviä ajatuksia on kuitenkin viritteillä. Aika näyttää toteutuvatko ne taloiksi asti. Hypo A
“Loppupeleissä talo on yhtä arvokas kuin alla oleva tontti.”
Niin on. Ja juuri siitä syystä en osaakaan arvostaa näitä paljon hehkutettuja Helsinki-pientaloja, jotka ovat postimerkin kokoisilla tonteilla – ja pahimmillaan vielä kaupungin vuokramaalla. Koska ensimmäisessa tapauksessa ostat käytännössä vain ylihintaisen pienen tontin; ja jälkimmäisessä et edes sitä, vaan pelkän kasan arvoaan pikku hiljaa menettäviä lautoja.
Ja sekin on totta, että laskukaudella tällainen ostaa kannattaa ja niin me juuri teimmekin. Tämäkin tuli tinkaamisen jälkeen lähes tontin hinnalla, eli ikäisekseen hyväkuntoinen talo saatiin melkeinpä kaupan päälle. Pesee aiemman kalliolaisen reikä seinässä-asumismuotomme mielestäni noin 100-0 :)
PS. Jos tällaista myy, kannattaa tietenkin tontti lohkoa ja myydä kumpainenkin puoli erikseen, eikä koko lukaalia yhtenä kiinteistönä. Siinä nimittäin voittaa selvää rahaa.
Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Tulit todistaneeksi pointtini – nykyisiä omakotitaloja tulee ostaa laskukaudella ja myydä nousukaudella. Se, että joutuu myyntilaidalle syystä tai toisesta laskukaudella on huonompi juttu. Toinen haaste on kohteiden kirjavuus niin toteutukseltaan kuin tekniseltä kunnoltaan. Loppupeleissä talo on yhtä arvokas kuin alla oleva tontti. Hypo A
“Nykyisellään tarjolla olevat omakotitalokonseptit ovat nousukauden juttuja ja laskukauden ongelmia.”
Riippuu. Omani on Kehä I:n sisäpuolella hyvien julkisten yhteyksien varrella, mutta kuitenkin huippurauhallisella sijainnilla, ja omalla 1200m²:n tontilla. Talo on tosin vanha, mutta hyväkuntoinen kivitalo kuitenkin, ja vuoden päivät ollaan nyt tässä asuttu ilman minkäänlaisia ongelmia. Ja koko komeushan lähti kalliolaiskaksion hinnalla.
Asuin Kalliossa yli 30 vuotta. Minua ei enää saisi kirveelläkään takaisin mokomaan ns. urbaaniin pöhinään, koska se, mikä sopii 30-vuotiaille hipstereille, ei enää tasan sovi viisikymppiselle. Niin ja uskoisin kyllä saavani tästä omanikin pois, jos nyt joskus jonkun mielenhäiriön takia haluaisin täältä pois muuttaa ;)
Niin että sijainti, sijainti ja sijainti – ja varsinkin tuon läheltä menevän Raide-Jokerin joskus valmistuttua. Koska omakotitalo ratikkalinjan varrella nyt vaan on hyvä juttu…
Kiitos kommentistasi “PEepoo”; En toki, mutta mieti mihin hintaa asuntosi menee kaupaksi jos / kun joskus tulee tarve myydä se. Saatko omasi pois – yhä useammalla paikkakunnalla ei saa edes tarjouksia, vaikka olisi kuinka toimiva talo, tontti ja järvenranta. Hypo A
Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Olemme kaikki kokeneet heilurin liikkeet. Asuntokauppaa tehdessä katse pitää olla 25 vuoden päässä. Samoin asuntokauppaa rahoitettaessa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tämä sääntö unohtui tyystin. Siitä todisteena 100-prosentin rahoitus ja omakotitalobuumi. Omakotitalot tulevat varmasti muotiin kun löydetään tasalaatuinen tapa toteuttaa kukkarolle paremmin sopivia muunneltavissa olevia kaupunkiomakotitaloja. Ne käyvät kaupaksi kaikki aikoina ja ovat siten helpommin myös rahoitettavissa. Nykyisellään tarjolla olevat omakotitalokonseptit ovat nousukauden juttuja ja laskukauden ongelmia. Hypo A
Jos mun asumiskulut on tässä maalaiskylässä järvenrannalla 200 neliön omakotitalossa, 3000 neliön tontilla 800euroa/ kuukausi asuntolainan lyhennyksineen, niin kannattaako minun muuttaa vuokralle???? Hypon järjen juoksu hypoilee.
Kun asunnot ovat melkein ilmaisia maalla, kannattaa tietty ostaa omaksi eikä asua vuokralla.
Arrgh… ei näköjään toistanut kommenttiani kunnolla. Please kuvitelkaa “versus” noiden neljän heilurin ääripään väliin, niin ymmärrätte paremmin ;)
Kannattaa muistaa, että näissä urbaani vs. ei-urbaanikuvioissa on kysymys myös muoti-ilmiöistä ja senhetkisistä trendeistä, jotka vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Kukaan ei kiistä kaupunkiseutujen merkitystä työpaikka- ja talouskeskittyminä, mutta omakotitaloasuminen keskusta-alueen laidalla on silti edelleen täysin relevantti (ja mukava) asumismuoto, ja tulee varmasti trendin kääntyessä muotiin taas uudestaan.
Itse olen viisikymppisen elämänkaareni aikana kokenut jo ainakin neljä tämän heiluriliikkeen ääripäätä; 60-luvun lopulla muutettiin hanakasti keskustan “lutikkalinnoista” lähiöihin ja omakotitaloihin 80-luvun loppu, jolloin “city oli sinun” 2000-luvun alkupuolen kehyskuntabuumi nykyinen hipsteriurbanismi. Joten mitäpä luulette; mahtaakohan heiluri jatkaa liikettään myös tulevaisuudessa, vai onko tämä nykysuuntaus muka joku historian loppu ja ikuinen status quo?
PS. Ja näin siis kasvavilla kaupunkiseuduilla, ei taantuvilla alueilla. Niiden tulevaisuus näyttää kyllä huonolta trendeistä riippumatta.
PPS. Maailmanhistoriassa tuskin on typerämpää ja vahingollisempaa lausetta kuin “this time it’s different”. Ja se on syytä muistaa tässäkin!
Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Ei pidä leimata politikoinniksi asioita, joista ei tykkää. Minä en politikoi. Katson tilannetta yksinomaan kv-luottoluokituksen alaisen, kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta rahoituksensa hakevan suomalaisen kiinnitysluottopankki/luottolaitos-konsernin toimitusjohtajan näkökulmasta. Kädet ovat joka päivä syvällä suomalaisen asuntorahoituksen “savessa”. Näkemykseni eivät siis perustu pelkästään tilastotietoihin. Tilastotiedot ovat vain yksi näkökulma vaikean yhtälön tarkastelussa. Korostan, että BASEL II on kyllä yksi suurimmista syistä nykyisiin ongelmiin ja se on myös yksi pahimmin väärinkäytetyistä markkinavälineistä. Riskipainojen valuvika on fataalia luokkaa. “Onneksi” finanssikriisi tuli väliin ja Suomen markkinoita ei saatu täysin kuralle. Onneksi riskipainojen valuvioillekin tehdään korjaustoimia. Toivottavasti BASEL IV tulee voimaan mahdollisimman pian. Talouskasvun myötä markkinapolarisaatio kasvaa ja mitä enemmän kaupungistumista vastustetaan sitä kovempi tämä polarisaatio on. Toimivin ratkaisu on myöntää, että Suomen tie on kaupungistumisen tie ja tarttua kaupungistumisen mahdollisuuksiin tuottaa samalla lisää erityisesti kohtuuhintaisia ja kompakteja/muunneltavia omistusasuntoja kasvaviin kaupunkeihin. Kohtuuhintaiset omistusasunnot pitävät markkinavuokrat ja tuetut vuokrat alhaalla. Hypo A
Kyllä siinä aika paljon tarvitsee politikoida, jos väittää “tuumaustauon” tai Nurmijärvi-ilmiön olevan “suuri” syy pääkaupunkiseudun korkeisiin asumiskustannuksiin. Evidenssi kun viittaa aika erilaiseen tilanteeseen.
Tilastojen mukaan omistusasumisen asumiskustannukset ovat sekä edellisen hallituksen kauden lopulla että nykyisen hallituksen hallituskaudella polkeneet Suomessa paikoillaan:
http://tilastokeskus.fi/til/oahi/2016/03/oahi_2016_03_2017-01-10_tie_001_fi.html
Se ongelma asuntomarkkinoilla on jäljellä, että ARA-vuokra-asuntojen vuokrat nousevat kovaa vauhtia (viimeisen Tilastokeskuksen tilaston mukaan ARA-vuokrat nousivat peräti 2,9 % vuositasolla, Helsingissä 3,2 % ja Vantaalla sekä Kauniaisissa peräti 4,8 %), kun taas esim. vapaarahoitteisten vuokrien nousu jäi Helsingissä 2,1 prosenttiin vuositasolla. Mutta sillä asialla, että “kohtuuhintaisten” hintasäädeltyjen vuokra-asuntojen asumiskustannukset ovat nykyisen hallituskauden ajalla nousseet markkinoiden kovinta tahtia ylöspäin, ei ole juurikaan tekemistä kehyskuntien omakotitalobuumien tai kerrostalohuoneistomäärien kokonaismäärien kanssa eri kaupungeissa, eikä siitä kai voi Basel II:kaan kauheasti syyttää.
On asia sitten kenen ansiota tai syytä tahansa (politiikkaa harrastavat voivat ottaa siihen kantaa, kenen politiikan syytä tai ansiota se on, kun taas itse näen asiat paljon monimutkaisempina ja välttelen yksittäisten hallitusten syyttelemistä ja ansioittamista), niin asumiskustannusten nousu ei ole enää vapaarahoitteisissa asunnoissa (on kyse sitten omistus- tai vuokra-asunnoista) viimeisen vuoden aikana jatkunut aiempaan tapaan, vaan kustannusten nousu on hiipunut myös pk-seudulla.
Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Ei tarvitse politikoida kun havainnoi tarpeeksi laaja-alaisesti ja syvällisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kehyskuntien omakotitalobuumin, keskuskaupunkien kerrostalohuoneistovajeen, BASEL II:n ja kotitalouksien velkaantumisen välisiä syy- ja seuraussuhteita. Sipilän hallituksen asuntopoliittisesta “tuumausvuodesta” voi tulla vielä erittäin kallis meille kaikille – ei vähiten hallitukselle ja hallituspuolueille itselleen. Mutta kuten tähänkin saakka kaupunkilaiset maksavat. Hypo A
Hypo A kirjoitti:
“Nurmijärvi-huuma ja Sipilän “tuumausvuosi” ovat suuria syitä pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleuteen.”
En pidä noita kommentteja “suurista syistä” pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleudelle vakavasti otettavina, vaan ennemminkin poliittisina kannanottoina. En halua lähteä mukaan kovin poliittiseen keskusteluun, vaan pitäydyn ennemmin havainnoitsijan roolissa. Totean kuitenkin, että tuollaiset väitteet sopivat aika huonosti yhteen havaittavissa olevien tosiasioiden kanssa. Valitettavasti asuntojen kalleusilmiö ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan niin on käynyt myös esimerkiksi Tukholman seudulla, Tallinnassa, Amsterdamissa tai vaikka Pariisissa – vaikkei niissä ole edes suomalaisia poliitikkoja. Asumisen kalleudelle on monia syitä, mutta sitä kannattaa miettiä, miksi sekä sellaisissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, joissa on ajettu voimakkaammin kaupungistumista että niissä alueen pääkaupungeissa, joissa ei ole näin tehty, on asumisesta tullut maan paikallisten lehdistöjen mukaan sietämättömän kallista.
Kiitos kommentistasi Jouko; Arvostan rakentavia kommenttejasi vaikeasta aiheesta. Korostan, että kyse ei ole ilmapiirin luomisesta vaan tosiseikkojen esille nostamisesta. Tietoisuuden lisäämisestä. Asuntorahoitusratkaisutkaan eivät ole enää vain suomalaisten käsissä. Asuntorahoitus on muuttunut kuuden viimeisen vuoden aikana perustavanlaatuisesti. Asuntokauppoja ei rahoiteta enää vain talletusvaroin vaan yhä enenevässä määrin institutionaalisille sijoittajille tarjottavia katettuja joukkovelkakirjalainoja hyödyntäen. Suomalaistenkin pankkien on otettava aiempaa huomattavasti tarkemmin huomioon kv-luottoluokittelijoiden näkemykset ja kv-sijoittajien näkemykset. Näille tahoille Suomi näyttäytyy pienenä, syrjäisenä ja harvaanasuttuna ja tällä hetkellä valitettavasti myös varsin moniongelmaisena maana vieläpä Venäjän naapurissa. Olen tästäkin muutoksesta varoitellut pitkin matkaa. Tämän päälle on tulossa vielä globaali BASEL IV pankkisäätelypaketti haluamme tai emme. Nämä kaikki Suomen ulkoa tulevat seikat voimistavat asuntomarkkinoiden eriytymistä. Niihin on syytä varautua jo nyt. Rahaa kyllä löytyy tärkeään, jos vakuudet ovat kunnossa. Ilman likvidejä vakuuksia ei löydy rahaa tai rahan hinta on erittäin kallista ja takaisinmaksuaika hyvinkin lyhyt. Hypo A
Käsittääkseni hallituksella on sen verran inhimillisyyttä, että kaikkia elinmahdollisuuksia ei viedä syrjäseuduiltakaan. Monien palveluiden häviäminen huolehtii siirtymästä kohden keskuksia. Olen siinä asiassa samaa mieltä, että kovin syrjään ei kannata rakentaa uusia asuntoja. Khmettelen kuitenkin niitä Nurmijärvi-lausuntoja. Hesa ja Vantaahan eivät kykene ottamaan vastaan riittävästi. Lisäksi on niitä, jotka eivät suostu muuttamaan 500 m2 tontille. Nyt luodaan sellaista ilmapiiriä, että kohta saadaan lainaa vain muutamiin kaupunkeihin rakennettaessa. Minunkaltaiselle yrittäjälle tämä maaseutu järkevän matkan päässä palveluista on hyvä vaihtoehto. Minua kauhistuttaa ajatuskin siitä, että joutuisin jälleen muuttamaan kaupunkimaiseen ympäristöön tässä elämänvaihteessa.
Olen kiitollinen siitä, että monet eri hallitukset ovat mahdollistaneet asumisen eri puolilla Suomea. En hyväksy sitä perustetta, että meillä ei ole varaa asua hajallaan. Rahaa löytyy siihen, mikä on tärkeää. Työtä tekemällä (sellaisella politiikalla, että löytyy niitä työnantajia) selvitään. Työtä on vaikka kuinka paljon, mutta nykyehdoilla työllistäjiä liian vähän.
Terveisin jälleen
Kiitos kommentistasi Jouko; En ole puhunut ihmisten siirtämisestä. Olen puhunut asuntojen hintakehityksestä, erityisesti asuntojen vakuusarvojen kannalta. Lisäksi olen puhunut siitä, että tulevaisuuden tarpeisiin nähden iso osa nykyasunnoista on valitettavasti “väärässä paikassa”. Jokaisen on hyvä herätä siihen, että asuntomarkkinoiden isojako tai kuten Danske eilen ilmaisi “kahtiajakautuminen” on tullut jäädäkseen. On syytä ymmärtää, ettei vanhasta asunnosta saa välttämättä mitään vaikka se olisi kuinka hyvässä kunnossa teknisesti ja täysin velatonkin. Ostajia ei vaan välttämättä ole, eivätkä ostajat saa välttämättä rahoitustakaan ao. paikkakunnalle ja ao. asuntotyyppiin edes siitä paikallispankista. Tämä on yleispohjoismaalainen ilmiö, jonka voima tuntuu nyt Suomessa kaikkein voimakkaimmin, koska Suomessa on ylläpidetty resursseihin/potentiaaliin nähden epäluonnollisen hajautunutta yhdyskuntarakennetta käytännössä velaksi. Harhaa voimisti vielä Nokia- ja eurohumala vuosituhannen alussa. Oma suositukseni on tunnustaa tosiasiat ja tarttua kaupungistumisen mahdollisuuksiin ympäri Suomea. Yksilötasolla jokainen vastaa omista valinnoistaan ja päätöksistään. Tällä hetkellä jokainen pankinjohtaja joutuu kuitenkin miettimään millainen on pankin asuntovakuudellinen lainakanta 15-25 vuoden kuluttua. Menevätkö vakuudet kaupaksi myös 25 vuoden kuluttua myös heikkojen aikojen osuessa kohdalle. Kun tähän kysymykseen vastaa, niin ymmärtää kuinka vaarallista on tuudittautua ajatukseen, että asunnot menevät kyllä kaupaksi kaikkialla Suomessa ja kaikkina aikoina. Kaikkein vaarallisinta on tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että se olisi jotenkin valtion vastuulla taata asuntomarkkinoiden toimivuus kaikkialla Suomessa. Se ei vaan toimi, enää. Rahat ovat loppu. Kunta ja kuntalaiset vastaavat kuntansa elinvoimasta. Ikävä tosiasia vaan on se, että valtionosuusjärjestelmä on mahdollistanut “silmien sulkemisen” kunnan elinvoiman kannalta tärkeiltä ja usein miten ikäviltä tosiasioilta. Hypo A
Hyvä Ari Pauna. Olisi mielenkiintoista lukea Sinun visioitasi siitä, miten kaikki “väärissä paikoissa asuvat” voitaisiin siirtää oikeisiin paikkoihin? Miten vastaanottavat kunnat selviäisivät velvollisuuksistaan? Mitä tekisimme tyhjenevälle Suomelle? Kiitos etukäteen
Kiitos kommenteistasi “msklfmg”; Suomen Keskustan johtamilla hallituksilla ei ole edistetty kaupungistumista. Päinvastoin. On hidastettu. Nurmijärvi-huuma ja Sipilän “tuumausvuosi” ovat suuria syitä pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleuteen. 2000-luvun alun omakotitalohumalan hinta on kallis. Maakuntauudistus tullee osoittautumaan tuhoisaksi ratkaisuksi asiointi- ja työssäkäyntialueiden dynamiikan kannalta eli kasvukolmioiden ja – käytävien kasvun kannalta. Vapaavuoren kaupunkilaiset normitalkoot ovat muuttumassa maaseutumaiseksi normisavotaksi, jonka kaupungistumista edistävät osat valmistuvat hamassa tulevaisuudessa. Edelleen – vaikea uskoa, että hallituksen toimiin näköjään varsin tyytyväinen Suomen Keskustan kenttäväki kiittelisi omiaan kaupungistumisen edistämisestä. En ole kuullut yhdeltäkään Suomen Keskustan kärkipoliitikolta lausuntoja/linjauksia joilla pyrittäisiin edistämään kaupungistumista. Olli Rehn on ainoa, joka on hieman korostanut kaupungistumisen ja kaupunkien merkitystä. Mielelläni olisi väärässä näillä näkemyksilläni. Pelkään pahoin, etten ole. Hypo A
Edellinen kirjoitukseni oli hiukan sisäisesti ristiriitainen. Kirjoitin ensin osan tekstistä, ja luin hallitusohjelmaa kesken kirjoittamisen. Siksi tekstissä ensin lukee, etten ole lukenut hallitusohjelmaa kaupungistumisnäkökulmasta, mutta sen jälkeen vähän lueskelinkin hallitusohjelmaa siitä näkökulmasta.
“Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Muutan mielipiteeni heti kun osoitat missä kohtaa hallitusohjelmaa lausutaan kaupungistumisesta positiivisesti ja milloin erityisesti pääministeripuolueen johtavat edustajat ovat lausuneet ääneen, että Suomi kaupungistuu ja että se on koko Suomelle hyvä asia. Edellinen hallitus sai aikaan nyt käynnissä olevan rakennusbuumin, joka vetää talouttamme. Tämä hallitus voi saada aikaan sen pysähtymisen.”
Nykyinen rakentamisbuumi on varmaan tosiaan saanut vauhtia elvytyksestä, joka aloitettiin finanssikriisin jälkeen, ja joka tukeutuu voimakkaasti valtion tukiin, ja on osasyy siihen, miksi valtio velkaantuu ensi vuonnakin noin 7 miljardin euron vuositahdilla. Mutta en silti väittäisi nykyisen rakentamisbuumin olevan minkään kansallisen hallituksen päätöksen suora seuraus. Buumin mahdollisti EKP. Edellisen hallituksen antelias tukipolitiikka varmaan tuki rakentamisen myöhempää kasvua, mutta juurisyyt ovat silti ennemminkin globaaleissa ja euroaluetason ilmiöissä, joiden seurauksena rahaa on tulvinut mm. asuntorahastoihin. Asuntorahastothan puolestaan ovat ostaneet parina viime vuonna jopa lähes puolet Helsingin uudisasuntotuotannosta. Sen enempää nykyinen kuin edellinenkään hallitus ei näitä asuntorahastoja luonut, mutta juuri ne ovat keskeinen nykyisen asuntorakentamisbuumin syy. Toki ne hyödyntävät valtion anteliasta tukipolitiikkaa. Ja lienee myös selvää, että valtio joko nykyisen tai seuraavan hallituksen toimesta joutuu puuttumaan tukirahojen anteliaaseen jakoon ja vähentämään asumisen tukia – mikä saattaa sivuvaikutuksenaan hyydyttää asuntorakentamista sijoitustuottojen laskiessa.
Nykyinen hallitus on käytännön toimillaan edistänyt monin tavoin kaupungistumista. Hallitusohjelmaa en ole lukenut kaupungistumisnäkökulmasta sen enempää tämän kuin muidenkaan hallitusten osalta. Näyttää siltä, että nykyinen hallitus edistää kaupungistumista kaikissa maakunnissa, ja ajanut politiikkaa, jossa palveluja tullaan siirtämään pienistä kunnista maakuntien keskuskaupunkeihin. Se tarkoittaa suomeksi kaupungistumiskehityksen ajamista. Keskenään kilpailevien keskuskaupunkien kehittäminen on toki erilaista kaupungistumista kuin mitä vaikkapa metropolikeskeinen yhden ison keskuksen kaupungistumisen ajaminen on. Mutta on sekin kaupungistumista ja kaupungistumisen edistämistä.
Mitä eri hallituskausiin tulee, niin vuosina 2013 ja 2014 lähti liikkeelle asuntorakentamista Helsingissä varsin vähän verrattuna vuosiin 2010, 2011 ja 2012 ja kaikkiin sen jälkeisiin vuosiin. Finanssikriisi oli osunut Suomeen 2009, eli siitä ei vuosien 2013 ja 2014 kohdalla ollut enää kyse. Edellinen hallitus (pääministerikin muuttui matkan varrella, mutta sivuutetaan se) aloitti kautensa kesäkuussa 2011 ja päätti kautensa vuoden 2015 kesällä. Mitä hallitusohjelmiin tulee, niin kaupungistumiskysymyksen kannalta relevantein lienee nykyisen hallitusohjelman kohta ” Tulevaisuuden kunta”. Siinä ei puhuta maaseuduista erikseen sanaakaan, vaan siinä puhutaan mm. ”kaupunkiseutujen” ja ”kasvukäytävien” kehittämisestä. Kyllähän tuo kaupungistumis- ja keskittämispolitiikan ajamista tarkoittaa, mikä on ilmennyt käytännössä myös mm. kaupungistumiseen tähtäävästä sote-ratkaisusta (toinen päävaihtoehto siihen oli ns. vahvat peruskunnat, mutta hallitus valitsi maakunnan keskuskaupunkipohjaisen sote-mallin).
Kiitos kommentistasi Sara; Sen verran tässä voin tulla vastaan, että ARA-kerrostalojen rinnalle voisi ajatella rakennettavan ARA-erillistalojakin. Omakotitaloista on kuitenkin isossa kuvassa liikatarjontaa jo tälläkin hetkellä. Hypo A
Kiitos kommentistasi Jouko; Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Pankinjohtajan tehtävänä on kertoa ikäviäkin tosiasioita – varsinkin asuntomarkkinoista, koska laina-ajat ovat 20-30 vuotta pitkiä. Asuntorahoituksessa “kvartaali” on 25 vuotta. Asunnon arvon tulee säilyä yli laina-ajan, muutoin ei ole järkeä ostaa asuntoa omaksi, saati lyhentää lainoja korkojen kera nettotuloistansa. Koti on koti, mutta myös kotitalouden peruskallio. Perheen taloutta ei pidä rakentaa hiekan päälle. “Pidetään koko maa asuttuna” – politiikkaa on noudatettu useita kymmeniä vuosia ja luontaista kaupungistumista on hidastutettu verovaroin. Lopputulos on nyt nähtävillä. Varallisuusarvot eriytyvät, kaikkien velat kasvavat ja politiikka on rikki. Omalla rahalla saa asua ja tehdä töitä missä vaan. Velaksi ja verovaroin tilanne on toinen. Hyvää alkanutta juhlavuotta Sinullekin – niin ikään kritiikistäni huolimatta. Hypo A
Pauna: “Eivät liiku, koska myyjillä usein jäljellä vielä isot velat ja verraten korkea hintapyyntö hyvinkin persoonallisista kohteista. ”
Just tämä oli se oopperan punainen lanka. Kas kun minulla ei ole varaa kuin 15.000 euron omakotitaloon, onko enää sellaiseenkaan. Kirjailin näkövinkkelissä köyhät perheelliset/kodin etsijät.
Siksi vuokrakoti vaihtoehto olisi aina pidettävä mahdollisuutena. Myös mahdollisuus omakotiasumiseen, kaikki vuokrakodeissa asuvat eivät pidä kerrostaloissa asumisesta.
Idylliä ja rauhaa asumisseuduille – Lammastossuja ja hiekkarantoja – Sielulle tilaa.
Iloista kevään odotusta sin´puol´jonkkaa :-)
Hyvä Ari Pauna. Huomaan, että olet alan ammattilainen. Minua kuitenkin kauhistuttaa sinun tyylisi. Kerrot näkymiä kylmän viileästi tilastojen pohjalta. Tilastot ovat sellaisia, ettei niihin mahdu inhimillisyyttä ollenkaan. Niiden perusteella voidaan tehdä hirveitä valintoja.
Olen asunut Helsingissä vuosina 1989-1991 seitsemässä eri vuokra-asunnossa. Minulle pohjanmaalta tulleelle miehelle kokemus ei ollut kovin mukava. Kuuntelin joskus naapureiden hullua räyhäämistä yöllä. Jonotin liikennevaloissa joka päivä. Tuskailin jatkuvaa melua ja hälinää, jota kaupunki oli täynnä. Parkkipaikkoja ei ollut missään jne. Ihmettelin silloin, että tätäkö on laadukas elämä? Olihan minulla ystäviä ja työpaikka siellä. Halusin kuitenkin hieman inhimillisempään ympäristöön. Niinpä muutin pois ja perustin oman yrityksen. Asun nykyään Tampereen talousalueella maaseudun rauhassa ja olen onnellinen.
Ymmärrän varsin hyvin varoittelut väärään paikkaan rakentamisesta. Syrjästä ei saa välttämättä asuntoa myytyä kohtuuhintaan. Tämä tilanne on kuitenkin monille suomalaisille arkipäivää. Pelkään sellaista tilannetta, että väärässä paikassa asuvilta viedään elinehto ja tulevaisuuden usko. Sitten yritetään pakottaa ihmisiä muuttamaan sellaisille alueille, joissa pelkästään tonttimaa maksaa enemmän kuin talo. Kaikki se pelkästään erilaisten keinottelijoiden ansiosta. He, jotka omistavat maata ja asuntoja kasvukeskuksissa, hyötyvät tällaisesta ihmisten pakkomuutosta. Hinnat nousevat edelleen kohtuuttomasti, kun ei ole riittävästi rakennuspaikkoja. Ensin pitäisi hoitaa vastaanottavien kaupunkien alueelta riittävästi kohtuuhintaista maata, että saataisiin kohtuuhintaisia asuntoja. Rakentamatonta maata on Helsigin alueellakin vaikka kuinka paljon.
Pelkään sellaista kehitystä, jossa nämä toivonsa menettäneet ihmiset alkavat toimimaan samalla tavalla kuin punaiset torpparit aikaisemmin. Heillä ei ollut mitään ja muutamat rikkaat kartanot herättivät valtavaa katkeruutta. Sillä tavalla kynnys väkivallan käytölle oli tullut liian matalaksi.
Ari Pauna. Haukut jatkuvasti hallitusta, joka pyrkii pitämään koko maan asuttuna. Mielestäni siinä politiikassa on paljon järkeä. Niitä tieinfraan kuluvia varoja ei tarvitse käyttää kasvavan levottomuuden hoitoon. Luontainen siirtyminen kaupunkeihin hoitaa muuttoliikkeen kivuttomammin ja tasaisemmin kuin sellainen politiikka, jossa muun maan tyhjentäminen hoidetaan nopeasti esimerkiksi liikkumisen vaikeutumisella.
Minulla ja monilla ystävillä on kokemusta siitä, että hyvinvointi lisääntyy itselle mieluisassa ympäristössä. Pahoinvointi siellä kaupungin hälinässä tuo myös paljon lisäkuluja, joita on varmasti hankalaa mitata. Toivon kuitenkin, että saan asua täällä maaseudun rauhassa. Se edellyttää minimissään toimivia liikenneyhteyksiä ja peruspalveluita.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle kaikesta kritiikistäni huolimatta
Kiitos kommenteista “Lukenut”; Se on juurikin näin. Meillä on jo yli puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa. Niiden päälle lähes miljoona vapaa-ajan asunnoksi hiljalleen muuntuvaa kakkos-, kolmos- ja nelosasuntoa. Yllin kyllin tarjontaa “mökeistä”. Omakotitalojen suhteen on hyvä muistaa, että Vanhasen hallituskaudella OP:n aloittamassa markkinavalloitusvaiheessa Nurmijärvi-ilmiötä lanseerattiin joka puolelle valtakuntaa isojen kasvukeskusten läheisyyteen. Velkaa otettiin 100 prosentin kauhalla. Nyt on näitäkin suhteellisen uusia omakotitaloja tarjolla yllin kyllin. Eivät liiku, koska myyjillä usein jäljellä vielä isot velat ja verraten korkea hintapyyntö hyvinkin persoonallisista kohteista. Ostajilla katseet mieluummin kohteissa, jotka sijaitsevat lähempänä kaupunkikeskusta ja joukkoliikennettä. Omakotitalo ja kahden auton loukku ei kiinnosta. Samaan suuntaan ostajia ohjaavat myös pankkien yhdenmukaistuneet luotto- ja vakuuspolitiikat. Omakotitalo ei ole likvidi vakuus joka puolella Suomea. Hypo A
Ja vielä yksi asuntojen arvoihin liittyvä havainto, omakotitalot ovat verraten halpoja, ei niitä tarvitse tukea. Esim. 300 000 eurolla saa uudehkon 200 m2 omakotitalon taajamasta 60 km päästä Helsingistä, tai uudehkon 70 m2 hintasäännellyn krstaloasunnon Helsingin keskustan tuntumasta (Jätkäsaari, Kalasatama)
Jos vuokratorpille olisi kysyntää, niitä olisi jo.
Kesämökkikäyttöön en oikein jaksa uskoa, lahoavia, ja tyhjillään olevia rintamamiestaloja on jo yllin kyllin. Siksi niiden vielä asuttunakin olevien arvo putoaa koko ajan. Enemmän ajattelisin, että tarjottaisiin keino vain päästä eroon tuvasta jollakin kompensaatiolla. Tämä voisi olla valtiollekin ja kunnille kustannussäästö, kun palveluita tarvitsevat kansalaiset saataisiin houkuteltua palveluiden ääreen.
Kiitos kommentistasi Sari; Taantuvien alueiden ongelman ratkaisuvelvollisuus on kunnilla ja erityisesti paikallisilla pankeilla. Ei valtiolla. Jos valtiontorppia rakennetaan kasvukeskuksiin, niin sitten ne ovat vieläkin kalliimpia, jos kustannukset lasketaan markkinaehtoisesti. Mistä rahat? Hypo A
Lukenut- “valtiollinen määräaikainen projekti vanhenevan väestön vapauttamiseksi energiatehottomista, lahoavista asunnoista. Vaikka jonkinlainen 20 000 euron lunastusmaksu, jonka saamisen ehtona on, että omistaja on asunut kiinteistössä vähintään 2 vuotta. Lisäksi pakettiin voisi kuulua lupaus pääsystä kunnan vuokra-asuntoon taajamaan.”
– Mökin ikä on ehken otettava huomioon lunastusmaksua suunniteltaessa, sekä perilliset. Vielä viilaisin välttääkseni keinottelijat asumisajan 10 vuoteen.
Jos tämä olisi osaratkaisu tällaisenaan haja-asutusalueelle, niin valtiohan voisi hyödyntää kyseiset kiinteistöt loma-asunto käyttöön. Jolloin Pienehköllä kuukausivuokralla voisi varata kesämökin itselleen.
Kommentoidessani tuossa äskeisessä ei näköjään tullut mainittua että sijoituspaikka näille rakennettaville “valtiontorpille” olisi hyvinkin asutuskeskusten kaava-alueet, ei susimetsä vyöhyke ;-)
Yleensäkin rakentaminen ja liikennöinti olisi aina suunniteltava käsikädessä, jolloin tähdättäisiin aina yleisten kulkuyhteyksien hyvään saatavuuteen. Alueen väljyys ja arkkitehtuuri tuovat viihtyvyyttä. Avaudumpa vielä tuonkin asian suhteen että ruohonleikkuun voisivat suorittaa lampaat samalla ne toimivat lannoittajina.
Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Muutan mielipiteeni heti kun osoitat missä kohtaa hallitusohjelmaa lausutaan kaupungistumisesta positiivisesti ja milloin erityisesti pääministeripuolueen johtavat edustajat ovat lausuneet ääneen, että Suomi kaupungistuu ja että se on koko Suomelle hyvä asia. Edellinen hallitus sai aikaan nyt käynnissä olevan rakennusbuumin, joka vetää talouttamme. Tämä hallitus voi saada aikaan sen pysähtymisen. Toivottavasti vienti on vedossa silloin. Hypo A
Hypo A kirjoitti:
“Kiitos kommentistasi “Lukenut”; Tämä hallitus on valinnut asuntopoliittiseksi tieksi kaupungistumisen hidastamisen. ”
Perustelisitko väitteesi. Nykyhallitushan nimenomaan on voimakkaasti edistänyt kaupungistumista. Esim. yleistä asumistukea leikattiin vuodenvaihteessa kaikkialla muualla paitsi pääkaupunkiseudulla. Sehän nimenomaan oli kaupungistumista edistävä toimenpide, joka tekee asumisen muualla maassa pienituloisille entistä kalliimmaksi. ARA-tuet on rajoitettu nykyhallituskaudella vain tiettyihin kuntiin, jotka ovat edeltävinä vuosina olleet kasvukeskuksia ja niiden ympäryyskuntiin. Muihin kuntiin ei ARA-tukia ole tämän hallituksen aikana jaettu kuin eräitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kuin purkamistoimiin ja korjausrakentamiseen. Eli uudisrakentaminen niissä on laitettu esim. tuettujen vuokra-asuntojen osalta valtion tukipolitiikalla jäihin, kun taas Helsinkiin on maksettu jopa erillistä käynnistysavustusta vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihinkin niidenkin tuotantoa tukien. Sote-uudistus ollaan toteuttamassa tavalla, jossa mm. monen pienen kunnan terveyskeskukset suljetaan, ja yöpäivystykset on monesta keskikokoisesta kaupungista ja sitä pienemmistä kunnista jo lakkautettu tai ne ovat lakkautettavana lähivuosina.
Nykyisen hallituksen politiikan voisi väittää olleen melkeinpä historiallisen voimakkaasti kaupungistumista tukevaa. Kaupungistumiskehityshän tapahtuu parin vuoden viiveellä politiikkatoimiin nähden. Mutta olet ilmeisesti eri mieltä? Millä perusteella väität nykyhallituksen asuntopolitiikan tien olevan kaupungistumista hidastavan? Se on monelta osin tehnyt toimia, joiden voisi väittää nimenomaan nopeuttavan kaupungistumista.
Kiitos kommentistasi “vuorkralaine”; Asuntokauppa ei ole romahtanut uusien sääntöjen myötä, eikä romahda. Ensiasunnon ostajalta vaadittava 5 prosenttia ja asunnonvaihtajalta vaadittava 10 prosenttia ovat kyllä niin maltillisia tasoja, ettei ilman niitä ole oikein asiaakaan omistusasuntomarkkinoille. Silloin täytyy tyytyä vuokra-asuntoon. 2000-luvun alussa “keksitty” 100 prosentin rahoitus ajoi monet kotitaloudet velkaongelmiin. Niitä virheitä paikkaillaan vielä pitkään. Hypo A
Tuo nykyään asuntolainassa oleva vaatimus omarahoitusosuudesta on mieletön käytännössä tulee lopettamaan koko asuntokaupan .Esimerkiksi 1200000 euron asuntoon vaaditaan 20000 euron omarahoitusosuus summaa ei pysty normaali työssäkäyvä vuokralainen keräämään millään järkevällä ajalla ,asiaa ei helpota edes hintojen voimakas lasku ,kuka tai mikä taho on ajanut tilanteen tähän eli ihmiset halutaan pitää nykyisessä paikassaan muuttaa ei saa, haiskahtaa aivan kepun järjestämänä,hintoja ei saa laskea lainaa ei saa mutta asumisen kustannukset nousee
Kiitos kommentistasi “Käpykaartilainen”; Asuntomarkkinoilla ja puolustuspolitiikalla ei ole tänä päivänä enää sellaista kohtalonyhteyttä kuin sotien jälkeen oli. Silti tietenkin puolustetaan, eikä tietenkään anneta kenellekään suosiolla. Hypo A
Eihän koko maata asuttuna pitää tarvitse, mutta eipä sitä sitten kannata puolustaakaan. Eli annetaanko naapurille suosiolla?
Kiitos kommentistasi “Lukenut”; Tämä hallitus on valinnut asuntopoliittiseksi tieksi kaupungistumisen hidastamisen. Suomi tarvitsisi parlamentaarisen yhteisymmärryksen kaupungistuvasta Suomesta. Miten kaupungistumisen edut poimitaan ja miten haitat minimoidaan. Sen jälkeen mietitään minne ja mitä infraa/ palveluita tarvitaan ylipäänsä rakentaa ja perustaa. Nyt lähtökohta kaikelle uudistamiselle on “pidetään koko maa asuttuna” -periaate. Yhtälö ei toimi, koska hintalappu on posketon. Taistelua käydään siitä ketkä joutuvat maksajan paikalle. Pelkoni on, että kaupunkilaiset. Taas kerran. Hypo A
Kiitos kommentistasi Sara; Ei kuullosta. Kerro kuka maksaa niiden asuntojen rakentamisen? Ei valtio pysty niitä “taikomaan pystyyn” yhtään sen halvemmalla kuin markkinaehtoiset rakennusyhtiöt. Meillä on jo nyt kohta lähes 10.000 ARA-vuokra-asuntoa maakunnissa tyhjillään. Låter det bra? Valtion tukema vuokra-asunto on usein este muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Hypo A