Vuonna 2017 asuntomarkkinoiden ”isojako” syvenee – kasvukeskuksissa kannattaa omistaa ja muualla maassa asua vuokralla

05:50

Viime päivinä on julkistettu useita uusia tilasto- ja tutkimustietoja asuntomarkkinoista. Ne kertovat arjen asuntomarkkinafaktoista ja todistavat jo kuusi vuotta jatkuneen asuntomarkkinoiden isojaon syvyydestä. ”Talo jäi, arvo lähti”, on yhä useamman paikkakunnan nuotti. Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat nousevat, mutta velkojen, korkojen ja riskien kera. Vuosikymmeniä jatkuneen kaupunkivastaisen ”pidetään koko maa asuttuna”-politiikan loppulasku tulee olemaan posketonta tasoa. Rahat eivät vaan riitä, jakoautomaatin perusta murenee ja tehtyjen turhien kiinteistö- ja infrastruktuuri-investointien määrä hirvittää.

20161230_blogikuva

Suurimmissa kasvukeskuksissa asuntohintojen nousu näyttää taatulta, koska asuntotuotantoa ei kyetä hyvistä yrityksistä huolimatta pitämään riittävällä tasolla. Helsingissä tilanne näyttää nyt erityisen haastavalta. Lupaava alku saattaa tyssätä uutta yleiskaavaa koskeviin viranomaisvalituksiin, tonttimaan puutteeseen ja RS-rahoituksen pullonkauloihin. Hintapaine kasvaa, jos tuotanto sakkaa ja muuttovirta jatkuu.

Kokonaan oma lukunsa on asuntosijoittamisen kenttä. Pudotuspeli on armotonta ja rahoitusolot tiukkenevat, tosin perustellusta syystä. Vakavaraisimmat vuokranantajat voittavat kisan ja ostavat vaikeuksiin joutuneet velkavivuttajat pois markkinoilta tukkualennusten kera. Pienasuntosijoittajille on yksi neuvo ylitse muiden: Älkää pantatko omaa kotia asuntosijoitustenne vakuudeksi.

Kaupungistuminen jatkuu, vaikka Suomeen suunniteltaisiin satoja sellutehtaita ja ylileveitä datakaistoja tukiaisten avulla. Suomi ei maaseudu enää, eikä kaupungistuvassa Suomessa pärjää vain maalaisjärjellä. Täytyy ottaa käyttöön myös kaupunkilaisjärki. Siitä on tässä maassa huutava pula, kaupunkipolitiikasta puhumattakaan.

Kaupunkilaisjärki sanoo selvästi: Kannattaa asua omistusasunnossa kasvukeskuksessa hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa puolestaan asua vuokralla ilman omistamisen huolia. Jos välttämättä haluaa asua vuokralla kasvukeskuksessa, niin kannattaa valita sellainen vuokranantaja, joka jättää vuokrankorotukset nyt tekemättä ja tarjoaa mahdollisuuden lunastaa vuokra-asunnon omaksi. Sellaisesta osto-optiosta kannattaa jopa maksaa vähän extraa.

Termi ”hyvät liikenneyhteydet” on tämän päivän asuntomarkkinoiden yksi tärkeimmistä, sillä huonoja esimerkkejä riittää. Niistä tähän mennessä kummallisin löytyy rautatien syntysijoilta Hämeenlinnasta. On kovin erikoista, että VR:n johtoryhmässä päätetään näköjään yhä useamman pikkukaupungin saavutettavuudesta, elinvoimaisuudesta ja niiden myötä myös työ- ja asuntomarkkinoiden tulevaisuudesta. ”Millä natsoilla näitä päätöksiä tehdään ja miten läpinäkyvästi?” Kysymykset ovat aiheellisia. Hämeenlinnan tapaus kertoo siitä, kuinka tärkeää on varautua ulkopuolelta tuleviin todellisiin yllätyksiin, viranomais- tai monopoliriskeistä puhumattakaan.

Rahoitusolot ovat omistusasujan puolella kasvukeskuksissa ja todennäköisesti parhaimmat työllistymismahdollisuudet oven takana. Muutaman vuoden sisällä ne vielä vahvistuvat entisestään. Muualla maassa rahoitus ja työpaikat ovat ”kortilla” ja yhä useammin jollakin tavoin valtion takaamia. Tuettujen työpaikkojen ja elinkeinojen ylläpito taantuvilla paikkakunnilla on yhä enenevässä määrin oikeastaan paikallispankin nauttimaa pankkitukea. Sitä sopisi välillä jäädä pohtimaan toviksi, jos kerran suomalaiset pankit ovat niin vakavaraisia ja kannattavia kuin annetaan ymmärtää.

”Käänteinen” indeksiehto vuokrasopimuksiin –  voi toimia myös kasvukeskuksissa

Vuokrattavaksi sopivia asuntoja taantuvilla paikkakunnilla riittää yllin kyllin ja tyhjän asunnon pelko on nyt korkeimmillaan, varsinkin ylivelkaisilla asuntosijoittajilla ja käteisköyhillä kakkos- tai kolmosasunnonomistajilla. Kannattaa hyödyntää vuokraajan markkinaa ja pyrkiä rohkeasti sopimaan omaan vuokrasopimukseen käänteinen indeksiehto eli vuokran indeksialennus, jolla taataan vuosittain aleneva vuokra.

Kun kasvukeskuksissa vuokrat on usein sidottu indeksiautomaattiin vain nousevasti, niin ainakin kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa vuokrat niin ikään sitoa indeksiautomaattiin, mutta koko ajan laskevasti. Kasvukeskusten ulkopuolella kannattaa ehdottomasti vaatia, että vuokra alenee vuosittain ja vähintään elinkustannusten nousun verran. Valitettava tosiasia on, että kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen arvonkehitys on jatkuvasti aleneva ja yhä useampia asunto putoaa tosiasiassa asuntomarkkinoiden ulkopuolelle. Sen pitää näkyä myös jatkuvasti alenevina vuokrina. ”Käänteinen” indeksiehto takaa tämän.

Ehto saattaa jopa toimia eräissä kasvukeskuksissakin, jos vain paikallisalue, asuntotyyppi ja vuokranantajan profiili ovat sopivat. Ehtoa kannattaa ainakin kokeilla varsinkin, jos kuulut kategoriaan ”hyvin maksukykyinen vuokralainen” eli omistusasunnonkin ostamiseen kykenevä. Ei siis ole enää syytä tyytyä vain siihen, että vuokranantaja ”lupailee” olla nostamatta vuokraa. Kannattaa vaatia ainakin vuokrasuhteen pituuden myötä alenevaa vuokraa, koska vuokranantaja saa kuitenkin vuokra-asunnon arvonnousun itselleen kasvukeskuksessa.

Omistusasunto kasvukeskuksessa on kotitalouden peruskallio ja merkittävä lisäturva myös eläkeiässä. Älä jää kasvukeskusten ylihinnoiteltujen vuokra-asuntomarkkinoiden orjaksi ja vuokranantajasi vivuttamien velkojen maksajaksi. Ole terveesti itsekäs ja osta itsellesi oma kaupunkiasunto max. 30 vuoden laina-ajalla ja säännöllisesti lainaasi lyhentäen eli jälkikäteen säästäen. Pitkäjänteinen asuntosäästäminen kannattaa. Velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus on kovaa valuuttaa kaikkina aikoina. Älä retkahda vastuuttoman pitkiin laina-aikoihin, laina-ajan alkuun sijoitettuihin ylipitkiin lyhennysvapaisiin tai kalliisiin lisäturvatuotteisiin. Nollakorot eivät ole pysyvä olotila. Asuntolainan säntillinen lyhentäminen on vakain tapa vaurastua ja varautua yli ajan.

Parempaan Asumiseen. Turvallisesti. Myös vuonna 2017.

Kiitos kuluneesta asuntomarkkinavuodesta 2016.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille.

Hypo A

Kommentit: 119 kpl
  1. En Elmo Hyppelström says:

    Ari9 Pauna puhuu työkseen läpiä päähänsä. Tilannehan on erehtymättömän loogisesti juuri päinvastoin millä tahansa talouden ja yrityselämän sekä työllistymisjoustavuuden perusteella niin, että nimenomaan kasvukeskuksissa kannattaa asua vuokralla ja niihin on yleisen edun nimissä tuotettava pääasiassa vuokra asuntoja-halpoja vuokra asuntoja ja haja asutusalueella missä on paikallaan pysyvän tuotannon ja palvelun asukkaita omistusasunto on mahdollinen vaihtoehto. Sielläkin liikkuvalle työvoimalle täytyy olla riittävästi halpoja vuokra asuntoja tarjolla.

    On ylettömän vaikea käsittää mistä Pauna ammentaa näitä kuolemattomia ajatuksia, joissa ei ole järjen ripettäkään?

  2. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “En Elmo Hyppelström”; Arvostan rakentavaa kritiikkiä kun se esitetään oman nimen kera. Hypo A

  3. Maija Meikäläinen says:

    No olihan kerrankin kirjoitus jonka jokainen päättäjä erityisesti pikkukunnissa tulisi lukea. Tämä mitä kuvattiin kun nyt vaan sattuu olemaan kehityksen kulku. Raha puhuu. Valtion avustusrahoilla on vuosikymmeniä on vedetty vesi- ja viemäriputkea ympäri metsiä tarkoituksena tietysti saada ehkä se yksi uusi asukas ja tietysti jo muutamalle asuvalle johtovettä. Mutta se mahdollinen nuoripari ei ota huomioon että talopaketti maksaa tismalleen yhtä paljon siellä haja-asutusalueella kuin isossa kaupungissa. Ja sitten kun tulee vaikka ero, talosta ei saada kuin osa, koska kuka ostaisi talon kaukana kaikista palveluista. Ja ei se eronnut pari jää asumaan kirkonkylään, sinne jäävät vain sieltä haja-asutusalueelta muuttaneet vanhukset. Kirkonkyliltä lähtivät ensin postit sitten kaupat ja viimeisenä pankit. Pikkukunnat, jotka yleensä ovat kepulaisia, ovat iät ajat yrittäneet haalia uusia asukkaita myymällä mm tontteja 1 eurolla. Nykyisellään kunnilla ei ole edes siihen varaa koska infran rakentaminen maksaa. Eikä persaukisilla kunnilla ole rahoja siihenkään.

  4. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Maija Meikäläinen”; Toivon toki, että myös kaupunkilainen päättäjä lukee blogin ajatuksella. Tuo tonttimaan arvo on hyvin tärkeä seikka. Teknisesti laskettuna 300.000 euroa maksanut “persoonallinen” talo 1 euron arvoisella tontilla on vaarallinen yhdistelmä. Hypo A

  5. Pirjo Hokkanen says:

    Hyvä kirjoitus. Valtion kaavoitusta valvovana viranomaisena 30 v toimineena olemme vuosikymmeniä yrittäneet ohjata kuntia tekemään kaavoja, joissa on tiivis yhdyskuntarakenne ja erityisesti huomioimaan kaavoituksen taloudelliset vaikutukset. Teitten ja viemärien rakentaminen ja ylläpito maksaa. Kaukana palveluista asuva maksaa myös maksaa myös auton bensa ja käyttökuluissa enemmän kuin kaupungissa asuva. Puhumattakaan jos yrittää sitten myydä sitä asuntoansa tai taloansa siellä jossain kaukana kuten artikkelissakin todettiin. Maaseutu on tietysti hyvä pitää asuttuna niillä ihmisillä, joilla on siellä luontainen työpaikka esim maaviljelijät. Fiksut kaupungit kuten esim Jyväskylä huomioivat valitusten viemän ajan kaavoituksessaan. Niillä on aina hyvä tonttivaranto kymmeniksi vuosiksi. Vahinko vain että kaavaohjaus siirtyy maakuntahallintoon ja kai kuihdutetaan kokonaan pois, Mutta jatkossa kai pienissä kunnissa ei tarvitakaan kaavaohjausta, koska siellä ei asu kuin vanhuksia. Isommat kaupungit pärjäävät, koska heillä mahdollisuus palkata hyviä ammattilaisia kaavojen laadintaan.

  6. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Pirjo; Itseäni mietityttää kuinka tulevat maakuntahallinnot vastaavat asiointi- ja työssäkäyntialueiden dynamiikan vaatimuksiin. Hypo A

  7. Jussi says:

    Realistisesti arvioituna tulevat maakunnat ovat sellaisten poliittisten voimien ohjauksessa, joille on itseisarvo “koko maa asuttuna”. Kaupunkipolitiikalle ei tule olemaan sijaa. Ja sama kohtalo on asiointi- ja työssäkäyntialueiden huomioimisessa. Nämä asiat kun eivät yksinkertaisesti kuulu sille agendalle, jonka varaan koko “maakuntahallinto” on rakennettu. Kyseessä on puoluepoliittinen pelinpolitiikka, jossa ei katsota realistisesti tulevaisuuteen.

  8. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Jussi; Sinäpä sen sanoit. Tätä minä pelkään. Hypo A

  9. miten muualla? says:

    Kasvukeskuksissa on paljon huonoja taloja myös.
    Täällä Turun keskustassa myydään liiketiloja jopa yhdellä eurolla, mutta kauppa ei käy. Tiloja on otettu taloyhtiölle maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi.
    Sen seurauksena tiloja on vuokranneet ulkolaiset, jotka ei ole niin tarkkoja maksujen kanssa ja eivät tiedä tilanteesta. Tämä taas on johtanut siihen, että koko alueen arvo on laskenut, mikä on houkutellut ulkopaikkakuntalaisia ostamaan halvan asunnon.
    Jos talon tulee vielä isompaa remonttia, niiden toteutus vaikeutuu tai estyy, mikä taas laskee asuntojen arvoa lisää.

    Tiettävästi yksi putkiremontti on jäänyt toteutumatta näiden lisäkulujen vuoksi ja muutamassa muussa paikassa on valittu liian vähäinen remontti tarpeisiin nähden.
    Remonttien siirto on myös aivan tavanomaista.

    Ilmeisesti taloyhtiöiden hallitukset kuvittelee liiketilojen huonon kysynnän olevan väliaikaista. Toimistoissa on vähän saamaa ilmiötä.
    Nettikauppa on kyllä muuttanut markkinatilanteen pysyvästi.

  10. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “miten muualla”; Selvää on, että kaupungeissa ja erityisesti metropoleissa segregaatiokehitys voimistuu. Kukin kaupunki vastaa omasta elinvoimastaan ja vetovoimastaan. Kaavoitus, tonttipolitiikka ja liikenneratkaisut ovat avainsanoja. Hypo A

  11. Tatu Lund says:

    Onhan tämä arvoaan menettävä syrjäseutujen asuntokanta melkoinen jarru. Se yksi keskeinen tekijä monista, jotka aiheuttavat työvoiman kohdanto-ongelmaa. Meillä alkaa olla jo useita aloja, joilla on toisaalla päin maata työvoiman ylitarjonta ja toisaalla pula. Tämä vaikuttaa myös kouluttautumiseen. Kaikki eivät katso koulupolkua sen mukaan mitä 500km päässä on tarjolla. On myös syytä huomioida, että Virosta, Pietarista ja osin Tukholmankin seudulta on lyhempi matka Suomen kasvukeskuksiin, kuin Suomen etäisemmistä kolkista.

    Tämä Timo Aron kokoama setti Suomen urbanisoitumisesta lienee Arille tuttu, ja muidenkin kannattaa vilkaista läpi.
    http://www.slideshare.net/TimoAro/suomen-kasvukolmio-helsinkitampereturku

  12. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Tatu; Timo Aron tutkimukset ovat tuttuja. Tuo Tukholma, Tallinna ja Pietari näkökulma on hyvin tärkeä. Rahoitusneuvos Inhan aikanaan lanseeraama Hypo Käänteinen Pohjoismaiden kartta kertoo kaiken ja sytyttää järjen valon. Kasvukolmion nopeat yhteydet mainittuihin kaupunkeihin ovat hyvin tärkeitä koko Suomen kannalta. Hypo A

  13. miten muualla? says:

    Jep. Kukin kaupunki vastaa alueiden vetovoimasta, mutta suuri vaikutus on lainsäädännöllä ja taloyhtiön toimilla.
    Ne ei nyt ole huomioineet muuttuneita markkinoita.
    Jo yksikin ränsistynyt kerrostalo laskee koko alueen arvoa.

  14. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Miten muualla”; Se on juurikin näin. Asunto-osakeyhtiö on erinomainen keksintö ja suomalaisen asunto- ja asuntolainamarkkinan selkäranka. Sitä pitää vaalia. Hypo A

  15. kommentti says:

    Kirjoituksesta osa pitänee paikkansa, mutta osa ei.

    Kirjoituksessa on jätetty sanomatta keskeiset syyt asuntojen hintakehitykselle. Niitä on muitakin kuin kaupungistuminen. Asuntojen hintatilastoihin eri alueilla vaikuttaa olennaisesti myös uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen määrä. Alueilla, missä rakennetaan, nousevat myös asuntojen hinnat. Eivät ainakaan pelkästään sen takia, että asuntojen omistaminen olisi aina niissä paikoissa kovin tuottoisaa – vaan osin myös investointikustannusten vastineeksi. Jos tehdään vaikka 20 000 euron putkiremontti, asunnonkin arvo nousee sen verran, tai sitä enemmän tai vähemmän. Vastaavasti tietyillä väestöltään vähenevillä alueilla ei tällä hetkellä ole paljoa uudisrakentamista eikä vanhojen asuntojen korjausrakentamistakaan – ja teknisen kunnon jatkuvasti aletessa myös asuntojen arvot laskevat. Tavallaan “tuote” siis muuttuu: joissain kunnissa asuntokanta nuorentuu, toisissa se vanhenee kovaa vauhtia – ja hintaerokehityksestä merkittävä osa liittyy myös tähän ilmiöön.

    Sellaista hintakehitystarkastelua, josta ei ole putsattu investointikustannusten vaikutusta, ei pidä sekoittaa siihen, missä asuntojen omistaminen kannattaa ja missä vuokraaminen. Hypon kirjoituksissa sekoitetaan usein tuotto ja hintakehitys.

  16. kommentti says:

    Tatu Lund kirjoitti:

    “Onhan tämä arvoaan menettävä syrjäseutujen asuntokanta melkoinen jarru. Se yksi keskeinen tekijä monista, jotka aiheuttavat työvoiman kohdanto-ongelmaa. Meillä alkaa olla jo useita aloja, joilla on toisaalla päin maata työvoiman ylitarjonta ja toisaalla pula.”

    Tuo oli tilanne aiempina vuosikymmeninä, mutta 2000-luvun tilastot näyttävät siltä, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan valtakunnan tason alueellinen kohtaanto-ongelma olisi viime vuosina selvästi vähentynyt. Työhön liittyvät kohtaanto-ongelmat näyttäisivät nykyään olevan entistä useammin saman työssäkäyntialueen sisäisiä.

    Suomen työttömyyskeskuksia ovat nykyisin mm. Jyväskylä, Tampere ja Lahti. Niissä työttömyysaste on lähes 20 prosentin luokkaa. Myös Turussa työttömyysaste on yli 15 prosenttia. Valtiosihteeri Hetemäki joitain päiviä sitten julkaisi kannanoton, jossa hän totesi, että kohtaanto-ongelmaan liittyen on jäänyt elämään myytti, ja totesi: “myytin – ja perustellun toiveen – mukaan työllisyysaste nousee isoilla kaupunkialueilla, joilla se on kuitenkin 2010-luvulla laskenut. Työllisyysaste on noussut etenkin Lapissa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla”.

    Ennen ongelmana oli se, että töitä oli isoissa kaupungeissa tarjolla, mutta ei ollut tekijöitä. Nyt ongelmana on se, että näihin kaupunkeihin on muuttanut töiden perässä ja syntynyt paljon sellaista väkeä, jolla ei kuitenkaan ole töitä – ja joista osan ei töitä kannata tehdäkään, kun asumiskustannukset hinnat ovat niin kalliita, etteivät tulot kauheasti nouse, vaikka töitä tekisikin. Ilmiö ei ole vain suomalainen, vaan tällainen lieveilmiö on toteutunut monessa muussakin maassa.

  17. Lukenut says:

    Hyvä kirjoitus, joka nostaa esille, miten kustannukset lopulta osuvat, kun “koko maan asuttuna” pitämisen politiikka osoittautuu tehottomaksi ja valheelliseksi. Vaikka kuinka lapioi rahaa maakuntiin, ei ihmisiä voi pakottaa siellä asumaan ja sieltä ostamaan asuntoja.

    Muutama havainto:
    “Hämeenlinnan tapaus kertoo siitä, kuinka tärkeää on varautua ulkopuolelta tuleviin todellisiin yllätyksiin, viranomais- tai monopoliriskeistä puhumattakaan.”
    Tässä olisi riskien sijaan rehellisempää puhua siitä, ettei jotain aiemmin ollutta etuutta voi eikä saa pitää varmana. Maailma muuttuu, ja kuntien pitää toimia säilyttääkseen itsensä houkuttelevana, niin asukkaille kuin junillekin. Ellei matkustajia riitä, eikä kaupunki osoita niitä riittävän jatkossakaan, ei junan kannata pysähtymisen vuoksi pysähtyä. Mikä on menetys hämeenlinnalaiselle, on voitto kaikille joita pysähdys Hämeenlinnassa ei innosta.

    Toinen huomio koskien vuokralla asumista. Helsingin vuokrataso on tavallaan saavuttanut huippunsa (kts. esim. viimeaikaiset vertailut vuokratasoista eri puolia kaupunkia). Ydinkeskustassa vuokrataso ei vastaa asuntojen arvoa, kun taas radan varressa vuokra-hinta-suhde on huomattavasti vuokranantaja-ystävällisempi.

  18. Ari Pauna says:

    Kiitos kommenteistanne “Kommentti” ja “Lukenut”; Muistetaan nyt, että blogi on blogi. Silti Hypo ei sekoita tuottoja ja hintakehitystä toisiinsa. Omalla rahalla voi asua vapaasti ihan missä vaan ja omalla rahalla voi tehdä asuntosijoituksia ihan minne vaan. Ei pidä kuitenkaan tuudittautua siihen, että näin hankittu asuntovarallisuus menee kaupaksi saati, että sen ostamiseen saa ylipäänsä rahoitusta ihan missä vaan. Jos velaksi asut ja sijoitat, niin tilanne on ihan toinen. Asuntorahoitusolot ovat muuttuneet 5 viimeisen vuoden aikana merkittävästi. Suurin osa suomalaisista elää vielä vaarallisen vanhaa “paikallistalletuspankki” aikaa, jossa luotetaan siihen, että oman paikkakunnan pankki auttaa aina. Näin ei ole. Pankkeja fuusioidaan toisiinsa, konttoreita lakkautetaan ja asiointi siirretään mobiiliin. Tutut pankinjohtajat ja toimihenkilöt keskitetään muualle tai eläköityvät. Asuntorahoituksen pelisäännöt ovat nyt ihan toiset ja hyvin kansainväliset. Muutokseen on syytä sopeutua ajoissa, jottei tule yllätyksiä. Tuohon työllisyysasteeseen – kannattaa nyt tarkoin miettiä miksi paikkakuntakohtaiset osoittajan ja nimittäjän luvut muuttuvat. Ei taantuva paikkakunta “ihmeparane” kasvukeskukseksi siitä, että sen työllisyysastetunnusluku sattuu paranemaan työikäisten työttömien poismuuton vuoksi. Toki se helpottaa taantuvan paikkakunnan menopuolen näkökulmasta ja rasittaa puolestaan sitä kasvukeskusta, jonne työtön aluksi muuttaa. Mutta kummassakohan onkaan pitkällä aikavälillä paremmat markkinaehtoiset työllistymismahdollisuudet yhä enenevässä määrin palveluihin perustuvassa kansantaloudessa … Hypo A

  19. Illuminaatti says:

    Perustakaapa kasvukeskuksiin edes yksi paperitehdas, että tekisitte sielläkin edes oman osanne BKTstä. Kymmenen vuoden päästä olemme pulassa kun paperitehtaille ei löydy tekijää eikä ketään hakemaan sitä puuta sinne tehtaalle. Kaikki pyhän keskittämispolitiikkanne vuoksi. Nähkää iso kuva.

  20. Illuminaatti says:

    Pitäisi olla myös laki, että aina kun kasvatettu, rokotettu ja peruskoulutettu nuori siirtyy kasvukeskukseen, siirtyisi mukana myös yksi maksusitoumus tänne jäävästä eläkeläisestä tai pitkäaikaissairaasta. Loppuisi se rusinoiden napsiminen pullasta. Tai entäs kun täältä pakotetaan se puoli miljoonaa persaukista ( omaisuutensa menettaänyttä ) mummoa sinne Helsingin terveyskeskus- ja asuntojonoihin. Sitten on kaikilla kivaa.

  21. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Illuminaatti”; Timo Aron sanoin: “Suomi on asutettu länsirannikolta käsin ja nyt palaamme hiljalleen takaisin länsirannikkoa kohti.” Tässä faktoja 14 suurimman kaupunkiseutukunnan osuuksista:
    – 68,0 % väestöstä (2014), josta Helsingin seudun osuus 27,1 %
    – 71,7 % työpaikoista (2013), josta Helsingin seudun osuus 31,8 %
    – 74,0 % bkt:sta (2013), josta Helsingin seudun osuus 35,7 %
    – 88,3 % t&k –menoista (2014), josta Helsingin seudun osuus 43,9 %
    – 79,1 % korkea-asteen suorittaneista (2014), josta Helsingin seudun osuus 37,8 %
    – 79,5 % uusista asunnoista (2010-2014), josta Helsingin seudun osuus 33,5 %
    – 83,4 % vieraskielisistä (2015), josta Helsingin seudun osuus 53,5 %
    – 69,9 % työllisistä (2013), josta Helsingin seudun osuus 30,9 %
    – 57,3 % yrityksistä (2013), josta Helsingin seudun osuus 20,2 %

  22. Markkinatalouden puolesta says:

    Helsingissä oli vuonna 2015 valtion suoria virkamiehiä ja työntekijöitä 23104 henkilöä, 31% koko valtion henkilökunnasta ja 3,7% kunnan asukkaista. Viime vuosien muuttovoitto on vuosi vuodelta alentanut Helsingin työllisyysastetta ja palkkatasoa, koska 1) siirtolaiset 2) omalla rahalla on varaa muuttaa vain kehyskuntiin. Kaupungistuminen pohjautuu Suomessa asumistukiin. Kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuisi jos markkinatalous otettaisiin käyttöön.
    Tämä blogikirjoitus on normaalia edunvalvontaa, ei siinä mitään pahaa kunhan ei usko että se olisi totta.

  23. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Markkinatalouden puolesta”; Korostaisin, että kaupungistumisen vetureita ovat kaikki 14 suurinta kaupunkiseutua. Ei vain Helsinki tai pääkaupunkiseutu. Perin valitettavaa, että sana kaupunki = Helsinki, niin monen suomalaisen mielessä. Hypo A

  24. Minna Korpinen says:

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Asun paikkakunnalla, joka olisi sijaintinsa puolesta voinut päästä suuren keskuksen kasvuun mukaan. Paikallispolitiikka jäi kuitenkin koulutusta ja näkemystä vailla olevien haltuun ja on viime vuodet perustunut pelkästään kaiken uuden tyrmäämiseen. Tuloksena on muutaman prosentin vuotuinen väkiluvun lasku ja pysähtyneet asuntomarkkinat. Poismuuttoa jarruttaa vain se, että useimmilla on omistusasunto, joka ei nyt mene kaupaksi. Kiinteistövälittäjät ohjeistavat myyjiä pidättäytymään hinnanalennuksista, mikä tietysti on ymmärrettävää. Mitä tästä seuraakaan, jos markkinoiden odotettua elpymistä ei tapahdu.

  25. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Minna; Olen saanut yhä useammalta palautetta siitä, että pienempien ja keskisuurtenkin paikkakuntien paikallispolitiikka on jäänyt ikään kuin keskinäisten pikkukiistojen ja valtataistelujen vangiksi. Suuri kuva on unohtunut ja paikkakunta on pudonnut tavalla taikka toisella kehityksen kelkasta. Suurin osa kiinteistövälittäjistä toivoo, että koko Suomi palautuu AAA -asuntomarkkina-alueeksi. Näin ei valitettavasti käy. Hypo A

  26. Lukenut says:

    Markkinatalouden puolesta, voisi myös pohtia, mikä johtuu mistäkin. Väitän että syy-seuraus ei sinulla pidä paikkaansa, päin vastoin.
    – asumistuet kaupungeissa johtuvat kaupungistumisesta ja
    – samaan aikaan asumistuet aiheuttavat sisäsyntyistä kasvavaa kierrettä, ne nostavat asumisen ja asuntojen kustannuksia, ja siten (tarvetta?) tukea asumista enemmän.

    Jo nyt Kela käytännössä määrittää minimivuokratason kaupungeissa ja osin siksi vuokrat Helsingin lähiöissä ovat mitä ovat. Samalla tuet vievät asuntoja vapailta markkinoilta tuetuille markkinoille ja siten nostavat vapaiden markkinoiden hintoja.

    Eli ei, asumistuet eivät “aiheuta” kaupungistumista, mutta kylläkin nostavat kaupungissa asumisen kustannusta, ehkä siten jopa hidastavat kehitystä. Työn perässä on vaikeampi muuttaa kuin tukien toivossa.

  27. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Lukenut”; Eipä juuri lisättävää. On syytä hahmottaa, että muodollisesti markkinaehtoinen sosiaalitukiin silti bisneksensä perustava aggressiivinen asuntosijoittaminen on lisääntynyt merkittävästi viimeisten 8 vuoden aikana. On haluttu saada aikaan markkinaehtoinen vaihtoehto yleishyödylliselle asuntojen vuokraamiselle ja se on totisesti saatukin aikaan. Samaan aikaan omistusasumisesta on tehty syntipukki lähes kaikkiin asuntomarkkinoiden ongelmiin. ASP-järjestelmän kehittämisen ympärillä käyty keskustelu on tästä oivallinen esimerkki. 15 -vuotias on saanut luotollisen Visa -kortin käteen jo useiden vuosien ajan, mutta 15 – vuotias voi vasta nyt avata ASP-tilin, mutta torson sellaisen. Yhteiskunta opettaa nuorensa elämään kulutusluotoilla, mutta rankaisee asuntosäästämisaikeista. Ennakkosäästämisen kulttuuri, erityisesti ASP-säästäminen katosi kokonaan vuosina 2000-2010. Hypo A

  28. Winteriscoming says:

    Rekkamiesten keski-ikä on maakunnissa 55 vuotta. Paperimiehen poika tai tyttö ei halua enää massamieheksi, vaan hum.kandiksi Kallioon. Kodin arvo on 10% Kallion kämpästä, joten milläs muutat. Tuottavat lähtevät ja eläkeläiset jäävät. Kymmenen vuoden päästä on hum.kand ihmeissään, kun alkaa tehtaita kylmetä työvoimapulan seurauksena eikä raha enää virtaakaan virkamiesten ja pääkonttoreiden hallinnon laskuihin.

  29. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Winteriscoming”; Tehtaitahan on kylmennyt koko 2000-luvun. Yritetään nyt pikkuhiljaa ymmärtää, ettei koko Suomen talous ole pelkästään sellutehtaista kiinni. Hypo A

  30. Matias Hilden says:

    Muutamia huomioita:

    1. Lähtökohtaisestihan asuntokauppa on vapaata, eli hintojen pitäisi määräytyä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintatasohan on aina avoimilla markkinoilla “ns. oikea”, eli siihen on leivottu sisään markkinoiden odotukset ja riskit, samoin kuin osakkeiden hintoihin. Jos ostat saman määrän neliöitä Helsingistä tai Pieksämäeltä, niin hinta ei tietenkään ole sama. Mutta toisaalta kummassa on suurempi riski: lainoittaa 300 000 euroa Helsingissä vai 150 000 euroa Pieksämäellä maksava asunto henkilölle, jonka ansiotaso on vakio?
    2. Olen samaa mieltä kuin yllä, että ajatus, että asunnon arvo kasvaa, ei ole enää kovin validi. Toki yhtenä syynä on se, että inflaatio ja korkotaso on nyt käytännössä nolla. Toki ennen arvo nousi, mutta vastaavasti korotkin huitelivat ihan toisissa lukemissa.
    3. Asuntohan on periaatteessa osin aineellinen (seinät) hyödyke, osin aineeton (mielikuva asuinalueesta) ja osin siltä väliltä (tontti). Mitä suurempi osuus kahdella viimeksi mainitulla on hinnasta, niin sitä suurempi on riski, vrt. juurikin vaikka Hämeenlinnaa. Sama kuin vaikka verrattaisiin Wärtsilää ja Facebookia yrityksinä: toisen arvo syntyy tehtaista ja tuotteista, toisen arvo on sovellus ja miljardit käyttäjät. Ei liene epäselvää, että kumman osakkeen ostamisessa on enemmän riskiä. Aina kun maksat mielikuvasta, niin otat riskin, että mielikuva ei säilykään ennallaan. Mutta jos maksat vain seinistä, niin niiden käyttöarvo ei häviä mihinkään.
    4. Asuntokupla, osakekupla ja kupla muutenkin syntyy siitä, että hyödykkeen arvo ei ole perusteltavissa enää osiensa summalla. Saimaallahan kävi venäläisten vuoksi samoin kymmenen vuotta sitten: 100 000 euron arvoisesta rantatontista, jossa oli 200 000 euron talo, pyydettiin 500 000 euroa. Ilmaa oli tässä siis 200 000 euroa. Mitä enemmän on ilmaa, niin sitä isompi on riski arvon säilyttämisessä. Kun hinnat nousevat, niin tätä riskiä entistä harvemmat haluavat ottaa, ja niin markkinat korjaavat itse itsensä. Moni valitettavasti häviää siinä lystissä.
    6. Suomen suurimmat “tukiaiset”, joilla on jotain tekemistä asuntojen hintojen kanssa, taitavat kuitenkin olla Kelan asumistuet. Siinä subventoidaan vuosittain aika monella sadalla miljoonalla muuten pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen omistajia. Miten kävisi asuntojen arvoille, jos tästä luovuttaisiin? Aika iso poliittinen riski siinäkin sisällä.

  31. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Matias Hilden”; Riskitasoon vaikuttaa merkittävästi ao. paikkakunnan asuntomarkkinoiden toimivuus erityisesti laman aikana ja ao. paikkakunnan kyvykkyys tarjota uutta työtä erityisesti laman aikana. Vakuuden pitää siis olla likvidi ja velallisen työllistymistodennäköisyyden (tai asunnon jälleen vuokrattavuuden) pitää olla korkea erityisesti heikkoinakin aikoina. Asuntomarkkinoilla toimivien sokein piste on usein siinä, että vaikeuksiin varaudutaan vain ajatuksella, että myydään sitten se asunto, mutta samalla unohdetaan, että vaikeuksia tulee yleensä silloin kun muillakin on vaikeuksia eli asuntomarkkinoilla on täysin ostajan markkinat eli laskevat hinnat. Asunnosta ei saadakaan sitä mitä ajateltiin tai niistä ei edes tehdä tarjouksia. Hypo A

  32. Taisto Pihlajamaa says:

    1950 luvun lopulla
    seurasin, kuinka tuhannet syrjäseudun miehet kuljetettiin rakentamaan Etelä-Suomen maanteitä, parakkikylissä asuen ja 125 markan tuntipalkkaa “nauttien”.

    1960 luvun lopulta alkaen yhtenä muista valmistelin sitä, kuinka vuosittain suuri pitäjäläinen ihmisiä voitiin sijoittaa alueille, jotka sittemmin tunnetaan esim. nimillä Matinkylä ja Koivukylä. Viimeistään silloin jo minulle valkeni se, että kodistaan lähtijä ottaa reppuunsa mukanaan muun lisäksi kotimökkinsä hinnan.

    Nyt lainaus:
    //Pirjo Hokkanen
    31.12.16 at 10:39

    Hyvä kirjoitus. Valtion kaavoitusta valvovana viranomaisena 30 v toimineena olemme vuosikymmeniä yrittäneet ohjata kuntia tekemään kaavoja, joissa on tiivis yhdyskuntarakenne ja erityisesti huomioimaan kaavoituksen taloudelliset vaikutukset. Teitten ja viemärien rakentaminen ja ylläpito maksaa. Kaukana palveluista asuva maksaa myös maksaa myös auton bensa ja käyttökuluissa enemmän kuin kaupungissa asuva.//

    Tuossa edellä sattuu olemaan tiivistettynä koko pieleen menneen kirjoituspöytäviisauden sisin ja henki. Yritän hengittää rauhallisesti että en räjähtäisi. Kirjoittaja perustaa ajattelunsa _palveluihin_ . Että muka koko kansaa joku palvelisi! Jos, niin mistä palvelijat.

    Nyt kärjistän, mutta vain vähän.
    Ajateltakoon, kuinka tämä maa olisi aikanaan asutettu edes sen verran kun on tullut tehdyksi ennen näitä keinotyöläisiä. Ennen kaavoittajia tai heidän paimentajiaan, ennen viherviisaita, jotka suunnittelevat pussukoiden asentamista hirvien hännän alle sonnan keräämiseksi, jotta Maailma Pelastuu.

    En ala neuvomaan. Rajoitun päivittelemään sitä, kuinka paljon näitä realismista täydellisesti erossa eläviä täällä yhteisillä varoilla elätellään. Nämä näyttävät rakentavan oman maailmankuvansa aivan ilman yhteyttä työhuoneensa ulkopuolelle. Ehkä heillä sentään kahvihuoneessaan on kontakteja nk ihmisiin, mutta ilmeisesti vain saman Lampaan Sakramentin nauttineisiin.

    Joka kerta kun joku tuki annetaan siitä seuraa mahdollisen avun antamisen lisäksi enemmän myös keinottelua ja spekulointia

  33. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Taisto; Jos kotiseutu ei kykene tarjoamaan töitä, niin poishan sieltä on lähdettävä töitä etsimään. Kotiseudun vika. Yksinkertaisesti. Turhan siitä on muita syyttää. Se on kyllä huolestuttavaa, ette tästä maasta taida oikein löytyä alaa tai aluetta, joka eläisi ilman jonkinlaisia tukiaisia. Hyvä kysyä mitä tapahtuisi, jos esim. valtionosuusjärjestelmää ei olisi. Hypo A

  34. Vuokraisäntä says:

    Täällä itketään Helsingin keskustan asuntojen korkeista vuokrista, mutta minäpä kerron teille uutisen.
    Jos sijoittaja joutuu maksamaan parhaimmillaan 10 000 eur neliö 20 m2 luukusta niin siinä on hankala yrittää vuokrata sitä edullisesti.
    Vuokratuotto Helsingin keskustassa pyörii nollassa jo nyt ainoastaan arvonnousu auttaa, silti vuokrat on korkeita.

    Muualla Suomessa tilanne on juuri päinvastoin.

    Vuokraan mielelläni Helsingin keskustan asuntoja edullisesti jos saan ostaa ne järkevään hintaan näitä järkevän hinnan asunnonmyyjiä ei vain ole vielä toistaiseksi näkynyt.

  35. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Vuokraisäntä”; Asiahan on niin, ettei kukaan sijoittaja “joudu” maksamaan yhtään mitään, jollei itse sitä halua maksaa. Toisekseen sijoittajat maksavat kauppahinnat suurimmaksi osaksi lainarahoilla – eivät omillaan. Kolmanneksi kun asuntosijoittajien nettotuotot ovat alamäessä, kilpailu hyvistä vuokralaisista kovenee ja pankkisääntely kiristyy entisestään, niin asuntosijoittajien rahoitushanat kiristyvät. Rahoituksen hinta nousee, lainaehdot kiristyvät ja kannattavuus on vielä enemmän koetuksella. Ei ihme, että asuntosijoittajat siirtyvät periferiaa kohti. Siellä vaan ei ole tarjolla enää sitä arvonnousua, joka on taas pankille tärkeä seikka asuntosijoittajan rahoitusta harkittaessa. Hypo A

  36. Taisto Pihlajamaa says:

    Noh, kun ei mene perille niin ei mene.

    Lainaus::
    // Ari Pauna
    01.01.17 at 18:56

    Kiitos kommentistasi Taisto; Jos kotiseutu ei kykene tarjoamaan töitä, niin poishan sieltä on lähdettävä töitä etsimään. Kotiseudun vika. Yksinkertaisesti. Turhan siitä on muita syyttää. Se on kyllä huolestuttavaa, ette tästä maasta taida oikein löytyä alaa tai aluetta, joka eläisi ilman jonkinlaisia tukiaisia. Hyvä kysyä mitä tapahtuisi, jos esim. valtionosuusjärjestelmää ei olisi. //

    Jossittelua oli edellä. Jossitellaan siis lisää, noin ninku vain jossitteluksi:
    Jos nämä paperikeinotyöläiset ensiksi viimeisillä rahoillaan ostaisivat puurojauhoja, ja sitt keittäisivät eineensä nuotiolla ensin niillä papereilla, joita uransa aikana ovat tulleet kirjoitelleeksi. Seuraavaksi joku Lidlin kassi kainaloon, siihen siemeniä, kuokka olalle, kun siinä vaiheessa vielä sepän taidot olis ehkä hakusessa. Korpeen ei enää olis tarvis mennä. Valmiiksi raivattua pajufarmia piisaa. Senku elämään ja olemaan.. No, kirves unohtui, kai sellainen kalu sentään on tuttu, ainakin kuvista. Jos ei ole vielä kädessä käynyt.

    Kaikki kainalokepit, mitä ihmisille tyrkytetään….

  37. Anonymous says:

    Perustaako Hypo siis lainoittamisensa tulevaan arvonnousuun? Good luck for future.

  38. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Taisto; Jokaiset sukupolvet käyvät nämä samat keskustelut – enemmän olettaen kuin oikeasti tietäen. Hypo A

  39. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Anonymous”; Hypo perustaa lainoittamisensa hyvin moneen elementtiin ja konservatiivisesti. Ei riitä, että vakuus täyttää kriteerit tänään. Pitää täyttää yli laina-ajan. Luottokantamme luototusaste on 39 prosenttia. Se on parasta tasoa Pohjoismaisten kiinnitysluottopankkien joukossa. Vakuuksien arvonkehityksellä on väliä jokaiselle pankille. Samoin maksukyvyn vahvistumisella. Emme rahoita hankkeita, joissa on tarjolla sekä laskeva vakuusarvo, että laskeva maksukyky. Saati, että vakuus on kaiken tämän päälle vielä epälikvidi. Hypo A

  40. Vuokraisäntä says:

    “Kiitos kommentistasi “Vuokraisäntä”; Asiahan on niin, ettei kukaan sijoittaja “joudu” maksamaan yhtään mitään, jollei itse sitä halua maksaa. Toisekseen sijoittajat maksavat kauppahinnat suurimmaksi osaksi lainarahoilla – eivät omillaan.”

    Jos harjoittaa asuntosijoittamista joutuu tietysti maksaan voi toki olla maksamatta mutta silloin ei asuntojakaan hankita.
    Kyllä sijoittajat käyttävät lainarahaa, mutta mitä sitten maksettava se lainarahakin on takaisin.
    Eli summa summarum sijoittajan saama vuokratulo on suorassa suhteessa asunnosta maksettuun hintaan, tämänhän nyt ymmärtää lapsikin.

  41. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Vuokraisäntä”; Juurikin näin. Suurin osa “joutuu” ihan oikeasti etsimään itselleen kodin. Asuntosijoittaja ei “joudu”. Asuntosijoittaja tekee liiketoimintaa. Osa kannattavasti ja osa kannattamattomasti. On täysin selvää, että esim. Helsingin seudun yksiöiden ja kaksioiden hinnassa on asuntosijoittajalisää. Ilman asuntosijoittajia hinnat olisivat alemmalla tasolla ja paremmin ensiasunnonostajien ulottuvilla. Hypo A

  42. Lukenut says:

    Parahin vuokraisäntä. En ole huomannut ainakaan tämän ketjun viesteissä avautumista Helsingin _keskustan_ korkeista vuokrista. Yleinen käsitys lienee, ettei keskustassa suostuta maksamaan vuokrataso, joka vastaisi asunnon markkkina-arvoa (pois lukien ehkä enintään tyydyttävässä kunnossa olevat luukut)

  43. Velaton, mutta ei persaukinen vuokralla-asuja. says:

    Rehellisesti sanottuna en ymmärrä tätä omistusasuntohypetystä. Tuossa hertsikassakin joutuu maksamaa 30 m2 178k. Vieressä kaupungin vuokra-asunnoissa vuokrataso on 9 – 11 €/m2.
    Jos lyhennät tuota 178k vaikka 400 €/kk eli vajaat 5k vuodessa saat maksaa sitä 30m2 luukkua 35 – 40 vuotta plus remontit väh. 100k.

    Tai voit lyhentää 1000€/kk, mutta ostovoimasi tippuu radikaalisti.

    Keskituloisella ei yksinkertaisesti ole järkeä ostaa enään asuntoa, jos saa edullisen vuokra-asunnon.

    Vaurastua voi myös vuokrallakin asuessaan, mm. osakkeet, vapaaehtoinen eläkesäästäminen etc..

  44. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Velaton…”; Parempi maksaa pois omia lainoja kuin vuokranantajan lainoja. Samalla säästää itselleen osakeriskiä huomattavasti alhaisemmalla riskillä likvidiä asuntovarallisuutta. Juuri keskituloisten kannattaa katsoa pitkälle ja ostaa oma asunto. Alhaiset markkinakorot ja Euroopan halvimmat asuntolainamarginaalit auttavat merkittävällä tavalla alkuun. Hypo A

  45. arto60 says:

    On annettu aivan turhan masentava kuva maaseudun asuntokaupasta ,myös maalla on työpaikkoja ja yritystoimintaa maanviljelyn ohella ja ne tarvitsevat ulkomaista työvoimaa työvoima taas tarvitsee asuntoja

  46. Markus Vekara says:

    “Vuokranantaja, joka tarjoaa mahdollisuuden lunastaa vuokra-asunto omaksi”
    Tällainen kuulostaa tulevaisuudelle ainakin vallitsevien trendien näkökulmasta.
    Mallin skaalaaminen vapaarahoitteisiin asuntoihin edellyttäisi selkeää toimintamallia, joka osaltaan estäisi esim. rahastojen “markkinahintaisten” asuntojen dumppaamisen niissä asuville. Ehkä pankki voisi rakentaa palvelun?

  47. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “arto60”; Nyt ei puhuta maaseudusta vaan taantuvista alueista. Alueista kasvukeskusten vaikutusalueen ulkopuolella. Taantuvilla alueilla ja syrjäseuduilla tulee olemaan merkittävästi ylitarjontaa asunnoista ja vapaa-ajan asunnoista. Ilman metsä-, pelto- tai vesiosuuksia olevat rakennuksiltaan heikkokuntoiset kiinteistöt käyvät kaikkein vaikeimmin kaupaksi, jos käyvät lainkaan. Hypo A

  48. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Markus; Aika näyttää. Hypo A

  49. Sepi says:

    Ei siitä niin kauan ole kun hypokin vielä järjesteli asuntosijoitusiltoja ja pankinjohtaja Lehtinenkin vakuutteli, että velaton oma koti on vakuuksien väärinkäyttöä ellei sitä vastaan ota esim sijoitusasuntolainaa. Kovasti on linja muutamassa vuodessa muuttunut. Oikeassahan AP monessa asiassa on, mutta ennustan että esim Helsinkikeskeinen hypetys tulee lähitulevaisuudessa taas kääntymään hyvien liikenneyhteyksien päähän ns lähikuntiin. Elämänlaatua ei vaan mitata pelkäästään työmatkan pituudella jne. Ja kun korkojen noustessa asuntojen hinnat tulevat laskemaan, niin missähän sitä laskuvaraa eniten on?
    Helsingin kantakaupungissa esim 3000,-/neliö ei tunnu missään, mutta ei asuntoja lähikuntien työskäyntialueella varmaan ilmaiseksi tule saamaan. Eli pudotusvaraa ei samassa suhteessa ole. Eikä ne Hgin keskustan vuokratkaan niin kalliita ole suhteessa asuntojen hintoihin. Ei se mikään perusoikeus voi olla asua halvalla keskustassa. Luksuksesta pitääkin maksaa. Kiitos mielenkiintoisesta blogista.

  50. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Sepi; Olen jo vuodesta 2010 lukien korostanut, että Suomi kaupungistuu ja suomalaiset asuntomarkkinat rakentuvat viiden suuren sotekaupunkialueen varaan (Pk-seutu, Tampere, Turku, Kuopio ja Oulu). Olen edelleen korostanut, että Helsingin metropolialueelle on hyvä saada vastapaino esim. Tampereen kaupunkiseudusta, kasvukolmiosta ja kasvukäytävistä puhumattakaan. Lehtisen sijoitusilloista globaali pankkisääntely on muuttunut jo kohta kahteen kertaan ja kohta kaikki suomalaisetkin pankit ovat myös kv-luottoluokituksen alla. Asuntolainaamisen säännöt ja vaatimukset ovat nyt ihan toiset kuin tuolloin. Hypo A

  51. Kalevi Kämäräinen says:

    Niin, puhutaanko taantuvista vaiko taannutettavista alueista? Hämeenlinna on minusta kyllä paremminkin valtionyhtiö VR:n taannutettavana.
    http://paivanbyrokraatti.com/2016/08/01/pb-vr-ehdottaa-etta-ymparoiva-maailma-mukautuisi-vrn-aikatauluihin-eika-painvastoin/

    Sosialidemokraattinen liikenneministerikin hoki jo 10 vuotta sitten VR:n olevan osakeyhtiö (joka siis tekee, mitä parhaaksi näkee). Useamman osakeyhtiön toiminta kiskoillakaan tuskin asioita huonommaksi muuttaa.
    http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228217-vr-on-osakeyhtio

    Terveisin Kalevi Kämäräinen
    http://www.rautatiematkustajat.fi

  52. Mikko Pentikäinen says:

    Pidätkö kuitenkin turvallisena ostaa asunnon vaikka Vaasasta, Seinäjoelta tai Kuopiosta? Uskotko näissä asuntojen hintojen pitävän pintansa myös tulevaisuudessa?

  53. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Kalevi; Oikein hyvä kysymys – toki pitää korostaa myös paikkakunnan omia toimien merkitystä. Hypo A

  54. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Mikko; Kuten yllä kertasin. Uskon viiteen suureen sotekaupunkikeskukseen. Vaasa-Seinäjoen alue on jonossa seuraavana. Liikenneyhteydet ratkaisevat. Hypo A

  55. Tallettaja says:

    Ari
    Nyt kun Häneenlinna on pistetty ajantasalle ja isojako ajantasalle. Olisiko aika laittaa Hypon kotisivun korkonoteeraukset ajantasalle. 03.01.2017 Hypon korkonoteeraukset jääneet viimevuodelle 19.12.2016 noteeraus jäänyt paikalle. Ensin kotisivu kuntoon sitten Suomen asuntomarkkina.

  56. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Tallettaja”; Tekninen asia. Hoituu kyllä. Älä huolehdi. Otsikkotekniikka jumittaa, mutta korot oikein (viivästetyt). Hypo A

  57. kommentti says:

    HypoA kirjoitti:
    “Muistetaan nyt, että blogi on blogi. Silti Hypo ei sekoita tuottoja ja hintakehitystä toisiinsa.”

    Tiedostan kyllä sen, että blogi on blogi, ja että lyhyissä teksteissä ei kaikkia näkökohtia voi mitenkään huomioida. Tuotot ja hintakehityksen Hypo on useaan otteeseen sekoittanut keskenään aiemmin viestinnässään. Tällä kertaa syytin asiasta kuitenkin silti aiheetta, sillä tulin tähän blogiin Uuden Suomen uutisen kautta, ja näköjään hintojen eriytymistekstit, joissa ei sanottu taustoittavana tekijänä mitään esimerkiksi eroista remonttien määrissä, olivat tällä kertaa toimittajan kynästä – eikä syynä ollut tällä kertaa Hypo.

    Mitä tulee pankkimarkkinoihin, niin itsekin odotan pankkimarkkinoiden muuttuvan tulevaisuudessa radikaalisti. Nykyiset pankkimaiset rahoittajat ehkä jopa osin katoavat, ja tilalle tulee jos jonkinlaista vertaisverkostoa, ehkä jopa erilaisia rinnakkaisvaluuttojakin, kuten on historian varrella moneen kertaan ennenkin ollut. Pankkeja ei tarvita nykyään oikeastaan kuin rahan luomiseen ja maksukyvyn arvoimiseen. Kummankaan tehtävän hoitamiseksi pankkeus ei ole välttämätön – ja moni odottaakin, koska esim. Google tai Apple alkaa hoitaa rahoitusbisneksiä.

    Lopuksi HypoaA kysyi:
    “Mutta kummassakohan onkaan pitkällä aikavälillä paremmat markkinaehtoiset työllistymismahdollisuudet yhä enenevässä määrin palveluihin perustuvassa kansantaloudessa”

    Tilastojen perusteella asia on aika mielenkiintoinen. Jos sivuutetaan nyt maaseutu erikoistapauksena, jonka asutus pääosassa Suomea todennäköisesti harvenee jatkossakin, ja katsotaan lähinnä keskittymämäisempiä taantuvia alueita, niin mielenkiintoista on se, että erot palvelualojen työllistävässä vaikutuksessa niissä näyttävät jatkuvasti kutistuvan ns. kasvukeskuksiin nähden. Palvelullistuminen koskee koko kansantaloutta. Jos katsotaan tilannetta 100 vuotta sitten, silloin maaseudulla oli iso alkutuotannon osuus, ja kaupungeissa iso teollisuuden osuus työpaikkatarjonnassa. Nyt paikkakunnan koosta riippumatta palvelut ovat päätyönantaja, ja osuus jatkaa kasvuaan etenkin niillä paikkakunnilla, joilla aiemmin on ollut paljon jotain muuta työllistävää tekijää. Väestö ikääntyy, ja erilaisten palveluiden tarve kasvaa kaikkialla.

    Mitä “markkinaehtoisiin” työllistymismahdollisuuksiin tulee, niin en taida täysin ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Palvelualojen työpaikoista enemmistö on vähintään osittain julkisen sektorin rahoittamia koko Suomessa: puhutaan sitten terveydenhoidosta, sosiaalipalveluista, kuntoutuksesta, kirjastopalveluista, IT-palveluista, postipalveluitsa, siivouspalveluista tai vaikka suunnittelutyöstä. Nyky-yhteiskunnan palvelut pyörivät julkisen sektorin osarahoituksella, eikä puhtaita “markkinaehtoisia” palvelualan työpaikkoja ihan kauheasti ole, joissa julkinen sektori ei olisi millään tavoin maksajana joko suoraan tai välillisesti yhdestäkään vuoden aikana tehdystä työtunnista. Julkisen sektorin rahoittamat yksityiset palvelut sijoittuvat sinne, missä julkinen sektori niitä haluaa rahoittaa.

  58. kommentti says:

    Lisään vielä edelliseen loppukommenttiin liittyen, että julkisten hankintojen osuus on EU:ssa arvioiden mukaan nykyisin noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Niistä osa edellyttää kilpailutuksia. Euroopan komission arvion mukaan Suomessa julkisen sektorin ulkoa ostamien tavaroiden ja palveluiden määrä on noin 35 miljardia euroa vuosittain. Käytännössä monia yksityisiä firmoja ei pelkillä yksityisasiakkailla olisi nykymuodossa olemassakaan, koska asiakaskanta ei riittäisi. Se, että missä “markkinaehtoisesti” julkiset hankinnat toteutetaan (asia määritellään usein ainakin osin julkisten hankintojen kilpailutusehdoissa), määrittää paljon sitä, mihin palvelualan työpaikkoja muodostuu sekä suoraan, että mihin näitä palveluita tuottavien yritysten alihankkijat ja muut asiakkaat edelleen sijoittuvat jne.

  59. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “kommentti”; Muista, että minä lausun asioita aina asuntovelallisten ja asuntolainapankin rahoittajien yhdistetystä näkökulmasta toimilupaehtoja ja markkinavakautta unohtamatta. Se on minun tehtäväni ydin. Mitä pankkialan tulevaisuuteen tulee, niin pitkä on matka, että Google ja Apple ym. tulisivat itse suoraan mukaan asuntorahoitukseen. Vuokranantajamarkkinoille voi olla tunkua kovastikin toimialarajat ylittäen ihan mistä ilman suunnasta tahansa, mutta asuntolainaamisen saralle ei. Markkina on loppupeleissä pieni suhteessa siihen, että alalla on jo 300 pankkia kilpailemassa, katteet hyvin ohuet, koska tuotealue on alistettu sisäänheittovälineeksi ja sääntelypaine kova ja jatkuvasti kiristyvä. Se on selvä, että Google ja Apple saattaa hakea pankkikumppanin, niille alueille, joita eivät itse halua lähteä tekemään. Aika näyttää. Hypo A

  60. nikkari says:

    koskeeko pinnalle noussut betonin laatukohu myös kerrostaloja jos koskee niin onko vaikutusta kerrostalo-osakkeiden hintaan laskevasti ,itänaapurissa on jo niitä taloja romahdellut edellä oleva vaan muistuttaa että ei ne asuntojen hinnat siellä kaupungeissakaan kiveen hakattuja ole tai paremminkin “betoniin”mutta luotan suomalaiseen rakennustaitoon edelleen nimittäin omaan.

  61. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “nikkari”; Erittäin ajankohtainen ja tärkeä kysymys – varsinkin näillä asuntohinnoilla. Hypo A

  62. kom says:

    nikkari,

    Nyt menossa oleva betonikohu ei koske asuinkerrostaloja kuin erityistapauksissa. Kohu koskee niin sanottujen P-lukubetonien käyttöä. Kyseinen betoni on pakkasrasitusta ja suolaa tavanomaista paremmin kestävää erikoisbetonia. Sitä käytetään lähinnä säärasitukselle alttiissa kohteissa, kuten silloissa, tai esimerkiksi suolattavissa pysäköintitasoissa.

  63. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “kom”; Asiasta oli eilen uutisissa juttua. Tutkinta varmaan jatkuu. Hypo A

  64. Kaarlo66 says:

    “Vuosikymmeniä jatkuneen kaupunkivastaisen ”pidetään koko maa asuttuna”-politiikan loppulasku tulee olemaan posketonta tasoa. Rahat eivät vaan riitä, jakoautomaatin perusta murenee ja tehtyjen turhien kiinteistö- ja infrastruktuuri-investointien määrä hirvittää.”

    Tämä tarkoittaa että suuri osa äänestäjistä on tyhmiä, muutenhan ei mitenkään voi selittää Keskustan kannatusta. Oi koska järjen ääni voittaa kyläpäällikkö-mentaliteetin ja tässä maassa siirrytään vaiheeseen jossa lapsillamme on muutakin tekemistä kuin yrittää korjata Osku Pajamäen lanseeraamaa ansiokasta “suurten sukupolvien” ryöstöä.

    Ihminen on itsekäs vaan miksi tämä itsekkyys ei generoidu esimerkiksi lasten eduksi kun puhutaan As Oy:stä jossa itse asutaan? Päinvastoin, jos vain mahdollista, vastustetaan elinkaariajattelua ja talousohjattua isännöintiä koska se on “kallista”, vastike nousee jne. Mikä sen osakehuoneiston arvo on lapsille kun yhtiö on “kuralla”? Ihan sama kuin periferiassa, aleneva. Kehittyvänkin alueen sijaintihyöty valuu näin osin hukkaan pitkässä juoksussa. No jo, muuttujia löytyy mutta pohjaväre on selvä. Kiasus kun miettii sitä hölmöläisten jengiä joka jaksaa vastustaa sentimentaalisista tai muista tietoon pohjaamattomista syistä faktoja, joista iso osa heidän omasta varallisuudestaan syntyy.

  65. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Kaarlo66”; Näinhän se on. Jos ja kun tehdään pitkäaikaisia kiinteistö- ja infrastruktuuri-investointeja ja vaaditaan niiltä erittäin korkeaa laatutasoa, niin olisi todella perusteellisesti miettiä minne rakennetaan ja miten hoidetaan ja onko näihin toimiin myös aidosti varaa – markkinaehtoisesti. Hypo A

  66. Vierailija says:

    Kuinka moni näiden kalleimpien alueiden vuokralaisista maksaa vuokransa kokoaan ns. omalla rahalla?

  67. Omamaasiinäkoti says:

    Ei asuntomarkkinoilla pelata puhdasta kysynnän ja tarjonnan lakia, asuntoja rakennetaan milloin mutamaahan ( omistustontti ) ja parhaat kallionpäällä olevat jaettiin jo 1900 luvun alussa eliitin sankareille, jotka usein rakennetaan vuokrakasarmeiksi ( eli kasarmityöläisille ) jotka hoitavat pienellä korvauksella työnsä ja saavat avustusta asumiseensa , joka valuu suoraan järjestelmän parempiosaisten käsiin.as oy muotoiset yhtiöt alkavat olla niin suolattuja määräyksillä ja huolto/hoito palkollistettu , ja nykytyyliin luvataan kaikki ja vain sakkouhan alaiset tehdään, ja takuuaikakin on usein pelkkä laastarin arvoinen oma uni.
    Kaikki työvaiheet suunnittelusta viimeiseen loppusiivoukseen on kilpailutettu viimeiseen hikipisaraan , ja jokainen henkilö on yksityisyrittäjä tai toiminimi , palkolliset on sitten hoonosoomi vuokrafirmoilta joka saa käskyt ja määräykset näiltä muutemilta ikivanhoilta rakennuskonsernin vääpeleiltä ja unelmoidaan tilaajana , täydellisestä lopputuloksesta , alkaa olla täyttä hulluutta duunarina omistaa mitään muuta kuin omakotitalo omalla tontilla , jossa peilinedessä päätetään kaikki, ja pelkästään tehdään mitä itse osataan ja määräykset antaa myöten.mutta tässä yhtälössähän valkokaulus osasto jää katsomaan juuston häviämistä 10höylää käsissään.

  68. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Omamaasiinäkoti”. Tyhjentävä kuvaus. Hypo A

  69. Sara Virta says:

    Mitäs jos jätettäisi tämä kasinoyhteiskunta pääkaupunkiseudulle ja me täällä muualla “vapaassa maailmassa” alettaisiinkin panostaa valtion vuokra-asumiseen. Omakotitalotuotanto olisi valtion tuotantoa. Asumiskuluista niissä vastaisi vuokralainen sähkön, lämmityksen ja remontoinnin. Valtio perisi kiinteistöstä ja pienestä tontista vuokran ja taloon voisi muuttaa sisälle normaalissa vuokrasuhteessa. Näin tuottaisimme valtiolle verotuloja ja saisimme kodin ilman järetöntä velkataakkaa. Se myös mahdollistaisi kevyemmin paikkakunnalta muuton, jos haluaisi välillä vaihtaa maisemaa. Låter det bra?

  70. Lukenut says:

    Sara Virta, tuo on varmaan ironiaa..? Ongelmahan on, että jo nyt haja-asutusalueilla on liikaa asuntoja, joihin kukaan ei halua, ja nyt ehdotus on _valtion rahoilla rakentaa niitä lisää_?

    Mitä oikeasti voisi ehkä pohtia, olisi jonkinlainen valtiollinen määräaikainen projekti vanhenevan väestön vapauttamiseksi energiatehottomista, lahoavista asunnoista. Vaikka jonkinlainen 20 000 euron lunastusmaksu, jonka saamisen ehtona on, että omistaja on asunut kiinteistössä vähintään 2 vuotta. Lisäksi pakettiin voisi kuulua lupaus pääsystä kunnan vuokra-asuntoon taajamaan.

  71. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Sara; Ei kuullosta. Kerro kuka maksaa niiden asuntojen rakentamisen? Ei valtio pysty niitä “taikomaan pystyyn” yhtään sen halvemmalla kuin markkinaehtoiset rakennusyhtiöt. Meillä on jo nyt kohta lähes 10.000 ARA-vuokra-asuntoa maakunnissa tyhjillään. Låter det bra? Valtion tukema vuokra-asunto on usein este muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Hypo A

  72. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Lukenut”; Tämä hallitus on valinnut asuntopoliittiseksi tieksi kaupungistumisen hidastamisen. Suomi tarvitsisi parlamentaarisen yhteisymmärryksen kaupungistuvasta Suomesta. Miten kaupungistumisen edut poimitaan ja miten haitat minimoidaan. Sen jälkeen mietitään minne ja mitä infraa/ palveluita tarvitaan ylipäänsä rakentaa ja perustaa. Nyt lähtökohta kaikelle uudistamiselle on “pidetään koko maa asuttuna” -periaate. Yhtälö ei toimi, koska hintalappu on posketon. Taistelua käydään siitä ketkä joutuvat maksajan paikalle. Pelkoni on, että kaupunkilaiset. Taas kerran. Hypo A

  73. Käpykaartilainen says:

    Eihän koko maata asuttuna pitää tarvitse, mutta eipä sitä sitten kannata puolustaakaan. Eli annetaanko naapurille suosiolla?

  74. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Käpykaartilainen”; Asuntomarkkinoilla ja puolustuspolitiikalla ei ole tänä päivänä enää sellaista kohtalonyhteyttä kuin sotien jälkeen oli. Silti tietenkin puolustetaan, eikä tietenkään anneta kenellekään suosiolla. Hypo A

  75. vuokralaine says:

    Tuo nykyään asuntolainassa oleva vaatimus omarahoitusosuudesta on mieletön käytännössä tulee lopettamaan koko asuntokaupan .Esimerkiksi 1200000 euron asuntoon vaaditaan 20000 euron omarahoitusosuus summaa ei pysty normaali työssäkäyvä vuokralainen keräämään millään järkevällä ajalla ,asiaa ei helpota edes hintojen voimakas lasku ,kuka tai mikä taho on ajanut tilanteen tähän eli ihmiset halutaan pitää nykyisessä paikassaan muuttaa ei saa, haiskahtaa aivan kepun järjestämänä,hintoja ei saa laskea lainaa ei saa mutta asumisen kustannukset nousee

  76. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “vuorkralaine”; Asuntokauppa ei ole romahtanut uusien sääntöjen myötä, eikä romahda. Ensiasunnon ostajalta vaadittava 5 prosenttia ja asunnonvaihtajalta vaadittava 10 prosenttia ovat kyllä niin maltillisia tasoja, ettei ilman niitä ole oikein asiaakaan omistusasuntomarkkinoille. Silloin täytyy tyytyä vuokra-asuntoon. 2000-luvun alussa “keksitty” 100 prosentin rahoitus ajoi monet kotitaloudet velkaongelmiin. Niitä virheitä paikkaillaan vielä pitkään. Hypo A

  77. msklfmg says:

    Hypo A kirjoitti:

    “Kiitos kommentistasi “Lukenut”; Tämä hallitus on valinnut asuntopoliittiseksi tieksi kaupungistumisen hidastamisen. ”

    Perustelisitko väitteesi. Nykyhallitushan nimenomaan on voimakkaasti edistänyt kaupungistumista. Esim. yleistä asumistukea leikattiin vuodenvaihteessa kaikkialla muualla paitsi pääkaupunkiseudulla. Sehän nimenomaan oli kaupungistumista edistävä toimenpide, joka tekee asumisen muualla maassa pienituloisille entistä kalliimmaksi. ARA-tuet on rajoitettu nykyhallituskaudella vain tiettyihin kuntiin, jotka ovat edeltävinä vuosina olleet kasvukeskuksia ja niiden ympäryyskuntiin. Muihin kuntiin ei ARA-tukia ole tämän hallituksen aikana jaettu kuin eräitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kuin purkamistoimiin ja korjausrakentamiseen. Eli uudisrakentaminen niissä on laitettu esim. tuettujen vuokra-asuntojen osalta valtion tukipolitiikalla jäihin, kun taas Helsinkiin on maksettu jopa erillistä käynnistysavustusta vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihinkin niidenkin tuotantoa tukien. Sote-uudistus ollaan toteuttamassa tavalla, jossa mm. monen pienen kunnan terveyskeskukset suljetaan, ja yöpäivystykset on monesta keskikokoisesta kaupungista ja sitä pienemmistä kunnista jo lakkautettu tai ne ovat lakkautettavana lähivuosina.

    Nykyisen hallituksen politiikan voisi väittää olleen melkeinpä historiallisen voimakkaasti kaupungistumista tukevaa. Kaupungistumiskehityshän tapahtuu parin vuoden viiveellä politiikkatoimiin nähden. Mutta olet ilmeisesti eri mieltä? Millä perusteella väität nykyhallituksen asuntopolitiikan tien olevan kaupungistumista hidastavan? Se on monelta osin tehnyt toimia, joiden voisi väittää nimenomaan nopeuttavan kaupungistumista.

  78. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Muutan mielipiteeni heti kun osoitat missä kohtaa hallitusohjelmaa lausutaan kaupungistumisesta positiivisesti ja milloin erityisesti pääministeripuolueen johtavat edustajat ovat lausuneet ääneen, että Suomi kaupungistuu ja että se on koko Suomelle hyvä asia. Edellinen hallitus sai aikaan nyt käynnissä olevan rakennusbuumin, joka vetää talouttamme. Tämä hallitus voi saada aikaan sen pysähtymisen. Toivottavasti vienti on vedossa silloin. Hypo A

  79. Sara Virta says:

    Lukenut- “valtiollinen määräaikainen projekti vanhenevan väestön vapauttamiseksi energiatehottomista, lahoavista asunnoista. Vaikka jonkinlainen 20 000 euron lunastusmaksu, jonka saamisen ehtona on, että omistaja on asunut kiinteistössä vähintään 2 vuotta. Lisäksi pakettiin voisi kuulua lupaus pääsystä kunnan vuokra-asuntoon taajamaan.”
    – Mökin ikä on ehken otettava huomioon lunastusmaksua suunniteltaessa, sekä perilliset. Vielä viilaisin välttääkseni keinottelijat asumisajan 10 vuoteen.
    Jos tämä olisi osaratkaisu tällaisenaan haja-asutusalueelle, niin valtiohan voisi hyödyntää kyseiset kiinteistöt loma-asunto käyttöön. Jolloin Pienehköllä kuukausivuokralla voisi varata kesämökin itselleen.
    Kommentoidessani tuossa äskeisessä ei näköjään tullut mainittua että sijoituspaikka näille rakennettaville “valtiontorpille” olisi hyvinkin asutuskeskusten kaava-alueet, ei susimetsä vyöhyke ;-)
    Yleensäkin rakentaminen ja liikennöinti olisi aina suunniteltava käsikädessä, jolloin tähdättäisiin aina yleisten kulkuyhteyksien hyvään saatavuuteen. Alueen väljyys ja arkkitehtuuri tuovat viihtyvyyttä. Avaudumpa vielä tuonkin asian suhteen että ruohonleikkuun voisivat suorittaa lampaat samalla ne toimivat lannoittajina.

  80. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Sari; Taantuvien alueiden ongelman ratkaisuvelvollisuus on kunnilla ja erityisesti paikallisilla pankeilla. Ei valtiolla. Jos valtiontorppia rakennetaan kasvukeskuksiin, niin sitten ne ovat vieläkin kalliimpia, jos kustannukset lasketaan markkinaehtoisesti. Mistä rahat? Hypo A

  81. Lukenut says:

    Jos vuokratorpille olisi kysyntää, niitä olisi jo.

    Kesämökkikäyttöön en oikein jaksa uskoa, lahoavia, ja tyhjillään olevia rintamamiestaloja on jo yllin kyllin. Siksi niiden vielä asuttunakin olevien arvo putoaa koko ajan. Enemmän ajattelisin, että tarjottaisiin keino vain päästä eroon tuvasta jollakin kompensaatiolla. Tämä voisi olla valtiollekin ja kunnille kustannussäästö, kun palveluita tarvitsevat kansalaiset saataisiin houkuteltua palveluiden ääreen.

  82. Lukenut says:

    Ja vielä yksi asuntojen arvoihin liittyvä havainto, omakotitalot ovat verraten halpoja, ei niitä tarvitse tukea. Esim. 300 000 eurolla saa uudehkon 200 m2 omakotitalon taajamasta 60 km päästä Helsingistä, tai uudehkon 70 m2 hintasäännellyn krstaloasunnon Helsingin keskustan tuntumasta (Jätkäsaari, Kalasatama)

  83. Ari Pauna says:

    Kiitos kommenteista “Lukenut”; Se on juurikin näin. Meillä on jo yli puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa. Niiden päälle lähes miljoona vapaa-ajan asunnoksi hiljalleen muuntuvaa kakkos-, kolmos- ja nelosasuntoa. Yllin kyllin tarjontaa “mökeistä”. Omakotitalojen suhteen on hyvä muistaa, että Vanhasen hallituskaudella OP:n aloittamassa markkinavalloitusvaiheessa Nurmijärvi-ilmiötä lanseerattiin joka puolelle valtakuntaa isojen kasvukeskusten läheisyyteen. Velkaa otettiin 100 prosentin kauhalla. Nyt on näitäkin suhteellisen uusia omakotitaloja tarjolla yllin kyllin. Eivät liiku, koska myyjillä usein jäljellä vielä isot velat ja verraten korkea hintapyyntö hyvinkin persoonallisista kohteista. Ostajilla katseet mieluummin kohteissa, jotka sijaitsevat lähempänä kaupunkikeskusta ja joukkoliikennettä. Omakotitalo ja kahden auton loukku ei kiinnosta. Samaan suuntaan ostajia ohjaavat myös pankkien yhdenmukaistuneet luotto- ja vakuuspolitiikat. Omakotitalo ei ole likvidi vakuus joka puolella Suomea. Hypo A

  84. Jouko Isopahkala says:

    Hyvä Ari Pauna. Huomaan, että olet alan ammattilainen. Minua kuitenkin kauhistuttaa sinun tyylisi. Kerrot näkymiä kylmän viileästi tilastojen pohjalta. Tilastot ovat sellaisia, ettei niihin mahdu inhimillisyyttä ollenkaan. Niiden perusteella voidaan tehdä hirveitä valintoja.

    Olen asunut Helsingissä vuosina 1989-1991 seitsemässä eri vuokra-asunnossa. Minulle pohjanmaalta tulleelle miehelle kokemus ei ollut kovin mukava. Kuuntelin joskus naapureiden hullua räyhäämistä yöllä. Jonotin liikennevaloissa joka päivä. Tuskailin jatkuvaa melua ja hälinää, jota kaupunki oli täynnä. Parkkipaikkoja ei ollut missään jne. Ihmettelin silloin, että tätäkö on laadukas elämä? Olihan minulla ystäviä ja työpaikka siellä. Halusin kuitenkin hieman inhimillisempään ympäristöön. Niinpä muutin pois ja perustin oman yrityksen. Asun nykyään Tampereen talousalueella maaseudun rauhassa ja olen onnellinen.

    Ymmärrän varsin hyvin varoittelut väärään paikkaan rakentamisesta. Syrjästä ei saa välttämättä asuntoa myytyä kohtuuhintaan. Tämä tilanne on kuitenkin monille suomalaisille arkipäivää. Pelkään sellaista tilannetta, että väärässä paikassa asuvilta viedään elinehto ja tulevaisuuden usko. Sitten yritetään pakottaa ihmisiä muuttamaan sellaisille alueille, joissa pelkästään tonttimaa maksaa enemmän kuin talo. Kaikki se pelkästään erilaisten keinottelijoiden ansiosta. He, jotka omistavat maata ja asuntoja kasvukeskuksissa, hyötyvät tällaisesta ihmisten pakkomuutosta. Hinnat nousevat edelleen kohtuuttomasti, kun ei ole riittävästi rakennuspaikkoja. Ensin pitäisi hoitaa vastaanottavien kaupunkien alueelta riittävästi kohtuuhintaista maata, että saataisiin kohtuuhintaisia asuntoja. Rakentamatonta maata on Helsigin alueellakin vaikka kuinka paljon.

    Pelkään sellaista kehitystä, jossa nämä toivonsa menettäneet ihmiset alkavat toimimaan samalla tavalla kuin punaiset torpparit aikaisemmin. Heillä ei ollut mitään ja muutamat rikkaat kartanot herättivät valtavaa katkeruutta. Sillä tavalla kynnys väkivallan käytölle oli tullut liian matalaksi.

    Ari Pauna. Haukut jatkuvasti hallitusta, joka pyrkii pitämään koko maan asuttuna. Mielestäni siinä politiikassa on paljon järkeä. Niitä tieinfraan kuluvia varoja ei tarvitse käyttää kasvavan levottomuuden hoitoon. Luontainen siirtyminen kaupunkeihin hoitaa muuttoliikkeen kivuttomammin ja tasaisemmin kuin sellainen politiikka, jossa muun maan tyhjentäminen hoidetaan nopeasti esimerkiksi liikkumisen vaikeutumisella.

    Minulla ja monilla ystävillä on kokemusta siitä, että hyvinvointi lisääntyy itselle mieluisassa ympäristössä. Pahoinvointi siellä kaupungin hälinässä tuo myös paljon lisäkuluja, joita on varmasti hankalaa mitata. Toivon kuitenkin, että saan asua täällä maaseudun rauhassa. Se edellyttää minimissään toimivia liikenneyhteyksiä ja peruspalveluita.

    Hyvää alkanutta vuotta sinulle kaikesta kritiikistäni huolimatta

  85. Sara Virta says:

    Pauna: “Eivät liiku, koska myyjillä usein jäljellä vielä isot velat ja verraten korkea hintapyyntö hyvinkin persoonallisista kohteista. ”
    Just tämä oli se oopperan punainen lanka. Kas kun minulla ei ole varaa kuin 15.000 euron omakotitaloon, onko enää sellaiseenkaan. Kirjailin näkövinkkelissä köyhät perheelliset/kodin etsijät.
    Siksi vuokrakoti vaihtoehto olisi aina pidettävä mahdollisuutena. Myös mahdollisuus omakotiasumiseen, kaikki vuokrakodeissa asuvat eivät pidä kerrostaloissa asumisesta.
    Idylliä ja rauhaa asumisseuduille – Lammastossuja ja hiekkarantoja – Sielulle tilaa.
    Iloista kevään odotusta sin´puol´jonkkaa :-)

  86. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Jouko; Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Pankinjohtajan tehtävänä on kertoa ikäviäkin tosiasioita – varsinkin asuntomarkkinoista, koska laina-ajat ovat 20-30 vuotta pitkiä. Asuntorahoituksessa “kvartaali” on 25 vuotta. Asunnon arvon tulee säilyä yli laina-ajan, muutoin ei ole järkeä ostaa asuntoa omaksi, saati lyhentää lainoja korkojen kera nettotuloistansa. Koti on koti, mutta myös kotitalouden peruskallio. Perheen taloutta ei pidä rakentaa hiekan päälle. “Pidetään koko maa asuttuna” – politiikkaa on noudatettu useita kymmeniä vuosia ja luontaista kaupungistumista on hidastutettu verovaroin. Lopputulos on nyt nähtävillä. Varallisuusarvot eriytyvät, kaikkien velat kasvavat ja politiikka on rikki. Omalla rahalla saa asua ja tehdä töitä missä vaan. Velaksi ja verovaroin tilanne on toinen. Hyvää alkanutta juhlavuotta Sinullekin – niin ikään kritiikistäni huolimatta. Hypo A

  87. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Sara; Sen verran tässä voin tulla vastaan, että ARA-kerrostalojen rinnalle voisi ajatella rakennettavan ARA-erillistalojakin. Omakotitaloista on kuitenkin isossa kuvassa liikatarjontaa jo tälläkin hetkellä. Hypo A

  88. msklfmg says:

    “Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Muutan mielipiteeni heti kun osoitat missä kohtaa hallitusohjelmaa lausutaan kaupungistumisesta positiivisesti ja milloin erityisesti pääministeripuolueen johtavat edustajat ovat lausuneet ääneen, että Suomi kaupungistuu ja että se on koko Suomelle hyvä asia. Edellinen hallitus sai aikaan nyt käynnissä olevan rakennusbuumin, joka vetää talouttamme. Tämä hallitus voi saada aikaan sen pysähtymisen.”

    Nykyinen rakentamisbuumi on varmaan tosiaan saanut vauhtia elvytyksestä, joka aloitettiin finanssikriisin jälkeen, ja joka tukeutuu voimakkaasti valtion tukiin, ja on osasyy siihen, miksi valtio velkaantuu ensi vuonnakin noin 7 miljardin euron vuositahdilla. Mutta en silti väittäisi nykyisen rakentamisbuumin olevan minkään kansallisen hallituksen päätöksen suora seuraus. Buumin mahdollisti EKP. Edellisen hallituksen antelias tukipolitiikka varmaan tuki rakentamisen myöhempää kasvua, mutta juurisyyt ovat silti ennemminkin globaaleissa ja euroaluetason ilmiöissä, joiden seurauksena rahaa on tulvinut mm. asuntorahastoihin. Asuntorahastothan puolestaan ovat ostaneet parina viime vuonna jopa lähes puolet Helsingin uudisasuntotuotannosta. Sen enempää nykyinen kuin edellinenkään hallitus ei näitä asuntorahastoja luonut, mutta juuri ne ovat keskeinen nykyisen asuntorakentamisbuumin syy. Toki ne hyödyntävät valtion anteliasta tukipolitiikkaa. Ja lienee myös selvää, että valtio joko nykyisen tai seuraavan hallituksen toimesta joutuu puuttumaan tukirahojen anteliaaseen jakoon ja vähentämään asumisen tukia – mikä saattaa sivuvaikutuksenaan hyydyttää asuntorakentamista sijoitustuottojen laskiessa.
    Nykyinen hallitus on käytännön toimillaan edistänyt monin tavoin kaupungistumista. Hallitusohjelmaa en ole lukenut kaupungistumisnäkökulmasta sen enempää tämän kuin muidenkaan hallitusten osalta. Näyttää siltä, että nykyinen hallitus edistää kaupungistumista kaikissa maakunnissa, ja ajanut politiikkaa, jossa palveluja tullaan siirtämään pienistä kunnista maakuntien keskuskaupunkeihin. Se tarkoittaa suomeksi kaupungistumiskehityksen ajamista. Keskenään kilpailevien keskuskaupunkien kehittäminen on toki erilaista kaupungistumista kuin mitä vaikkapa metropolikeskeinen yhden ison keskuksen kaupungistumisen ajaminen on. Mutta on sekin kaupungistumista ja kaupungistumisen edistämistä.
    Mitä eri hallituskausiin tulee, niin vuosina 2013 ja 2014 lähti liikkeelle asuntorakentamista Helsingissä varsin vähän verrattuna vuosiin 2010, 2011 ja 2012 ja kaikkiin sen jälkeisiin vuosiin. Finanssikriisi oli osunut Suomeen 2009, eli siitä ei vuosien 2013 ja 2014 kohdalla ollut enää kyse. Edellinen hallitus (pääministerikin muuttui matkan varrella, mutta sivuutetaan se) aloitti kautensa kesäkuussa 2011 ja päätti kautensa vuoden 2015 kesällä. Mitä hallitusohjelmiin tulee, niin kaupungistumiskysymyksen kannalta relevantein lienee nykyisen hallitusohjelman kohta ” Tulevaisuuden kunta”. Siinä ei puhuta maaseuduista erikseen sanaakaan, vaan siinä puhutaan mm. ”kaupunkiseutujen” ja ”kasvukäytävien” kehittämisestä. Kyllähän tuo kaupungistumis- ja keskittämispolitiikan ajamista tarkoittaa, mikä on ilmennyt käytännössä myös mm. kaupungistumiseen tähtäävästä sote-ratkaisusta (toinen päävaihtoehto siihen oli ns. vahvat peruskunnat, mutta hallitus valitsi maakunnan keskuskaupunkipohjaisen sote-mallin).

  89. msklfmg says:

    Edellinen kirjoitukseni oli hiukan sisäisesti ristiriitainen. Kirjoitin ensin osan tekstistä, ja luin hallitusohjelmaa kesken kirjoittamisen. Siksi tekstissä ensin lukee, etten ole lukenut hallitusohjelmaa kaupungistumisnäkökulmasta, mutta sen jälkeen vähän lueskelinkin hallitusohjelmaa siitä näkökulmasta.

  90. Ari Pauna says:

    Kiitos kommenteistasi “msklfmg”; Suomen Keskustan johtamilla hallituksilla ei ole edistetty kaupungistumista. Päinvastoin. On hidastettu. Nurmijärvi-huuma ja Sipilän “tuumausvuosi” ovat suuria syitä pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleuteen. 2000-luvun alun omakotitalohumalan hinta on kallis. Maakuntauudistus tullee osoittautumaan tuhoisaksi ratkaisuksi asiointi- ja työssäkäyntialueiden dynamiikan kannalta eli kasvukolmioiden ja – käytävien kasvun kannalta. Vapaavuoren kaupunkilaiset normitalkoot ovat muuttumassa maaseutumaiseksi normisavotaksi, jonka kaupungistumista edistävät osat valmistuvat hamassa tulevaisuudessa. Edelleen – vaikea uskoa, että hallituksen toimiin näköjään varsin tyytyväinen Suomen Keskustan kenttäväki kiittelisi omiaan kaupungistumisen edistämisestä. En ole kuullut yhdeltäkään Suomen Keskustan kärkipoliitikolta lausuntoja/linjauksia joilla pyrittäisiin edistämään kaupungistumista. Olli Rehn on ainoa, joka on hieman korostanut kaupungistumisen ja kaupunkien merkitystä. Mielelläni olisi väärässä näillä näkemyksilläni. Pelkään pahoin, etten ole. Hypo A

  91. Jouko Isopahkala says:

    Hyvä Ari Pauna. Olisi mielenkiintoista lukea Sinun visioitasi siitä, miten kaikki “väärissä paikoissa asuvat” voitaisiin siirtää oikeisiin paikkoihin? Miten vastaanottavat kunnat selviäisivät velvollisuuksistaan? Mitä tekisimme tyhjenevälle Suomelle? Kiitos etukäteen

  92. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Jouko; En ole puhunut ihmisten siirtämisestä. Olen puhunut asuntojen hintakehityksestä, erityisesti asuntojen vakuusarvojen kannalta. Lisäksi olen puhunut siitä, että tulevaisuuden tarpeisiin nähden iso osa nykyasunnoista on valitettavasti “väärässä paikassa”. Jokaisen on hyvä herätä siihen, että asuntomarkkinoiden isojako tai kuten Danske eilen ilmaisi “kahtiajakautuminen” on tullut jäädäkseen. On syytä ymmärtää, ettei vanhasta asunnosta saa välttämättä mitään vaikka se olisi kuinka hyvässä kunnossa teknisesti ja täysin velatonkin. Ostajia ei vaan välttämättä ole, eivätkä ostajat saa välttämättä rahoitustakaan ao. paikkakunnalle ja ao. asuntotyyppiin edes siitä paikallispankista. Tämä on yleispohjoismaalainen ilmiö, jonka voima tuntuu nyt Suomessa kaikkein voimakkaimmin, koska Suomessa on ylläpidetty resursseihin/potentiaaliin nähden epäluonnollisen hajautunutta yhdyskuntarakennetta käytännössä velaksi. Harhaa voimisti vielä Nokia- ja eurohumala vuosituhannen alussa. Oma suositukseni on tunnustaa tosiasiat ja tarttua kaupungistumisen mahdollisuuksiin ympäri Suomea. Yksilötasolla jokainen vastaa omista valinnoistaan ja päätöksistään. Tällä hetkellä jokainen pankinjohtaja joutuu kuitenkin miettimään millainen on pankin asuntovakuudellinen lainakanta 15-25 vuoden kuluttua. Menevätkö vakuudet kaupaksi myös 25 vuoden kuluttua myös heikkojen aikojen osuessa kohdalle. Kun tähän kysymykseen vastaa, niin ymmärtää kuinka vaarallista on tuudittautua ajatukseen, että asunnot menevät kyllä kaupaksi kaikkialla Suomessa ja kaikkina aikoina. Kaikkein vaarallisinta on tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että se olisi jotenkin valtion vastuulla taata asuntomarkkinoiden toimivuus kaikkialla Suomessa. Se ei vaan toimi, enää. Rahat ovat loppu. Kunta ja kuntalaiset vastaavat kuntansa elinvoimasta. Ikävä tosiasia vaan on se, että valtionosuusjärjestelmä on mahdollistanut “silmien sulkemisen” kunnan elinvoiman kannalta tärkeiltä ja usein miten ikäviltä tosiasioilta. Hypo A

  93. Jouko Isopahkala says:

    Käsittääkseni hallituksella on sen verran inhimillisyyttä, että kaikkia elinmahdollisuuksia ei viedä syrjäseuduiltakaan. Monien palveluiden häviäminen huolehtii siirtymästä kohden keskuksia. Olen siinä asiassa samaa mieltä, että kovin syrjään ei kannata rakentaa uusia asuntoja. Khmettelen kuitenkin niitä Nurmijärvi-lausuntoja. Hesa ja Vantaahan eivät kykene ottamaan vastaan riittävästi. Lisäksi on niitä, jotka eivät suostu muuttamaan 500 m2 tontille. Nyt luodaan sellaista ilmapiiriä, että kohta saadaan lainaa vain muutamiin kaupunkeihin rakennettaessa. Minunkaltaiselle yrittäjälle tämä maaseutu järkevän matkan päässä palveluista on hyvä vaihtoehto. Minua kauhistuttaa ajatuskin siitä, että joutuisin jälleen muuttamaan kaupunkimaiseen ympäristöön tässä elämänvaihteessa.
    Olen kiitollinen siitä, että monet eri hallitukset ovat mahdollistaneet asumisen eri puolilla Suomea. En hyväksy sitä perustetta, että meillä ei ole varaa asua hajallaan. Rahaa löytyy siihen, mikä on tärkeää. Työtä tekemällä (sellaisella politiikalla, että löytyy niitä työnantajia) selvitään. Työtä on vaikka kuinka paljon, mutta nykyehdoilla työllistäjiä liian vähän.
    Terveisin jälleen

  94. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi Jouko; Arvostan rakentavia kommenttejasi vaikeasta aiheesta. Korostan, että kyse ei ole ilmapiirin luomisesta vaan tosiseikkojen esille nostamisesta. Tietoisuuden lisäämisestä. Asuntorahoitusratkaisutkaan eivät ole enää vain suomalaisten käsissä. Asuntorahoitus on muuttunut kuuden viimeisen vuoden aikana perustavanlaatuisesti. Asuntokauppoja ei rahoiteta enää vain talletusvaroin vaan yhä enenevässä määrin institutionaalisille sijoittajille tarjottavia katettuja joukkovelkakirjalainoja hyödyntäen. Suomalaistenkin pankkien on otettava aiempaa huomattavasti tarkemmin huomioon kv-luottoluokittelijoiden näkemykset ja kv-sijoittajien näkemykset. Näille tahoille Suomi näyttäytyy pienenä, syrjäisenä ja harvaanasuttuna ja tällä hetkellä valitettavasti myös varsin moniongelmaisena maana vieläpä Venäjän naapurissa. Olen tästäkin muutoksesta varoitellut pitkin matkaa. Tämän päälle on tulossa vielä globaali BASEL IV pankkisäätelypaketti haluamme tai emme. Nämä kaikki Suomen ulkoa tulevat seikat voimistavat asuntomarkkinoiden eriytymistä. Niihin on syytä varautua jo nyt. Rahaa kyllä löytyy tärkeään, jos vakuudet ovat kunnossa. Ilman likvidejä vakuuksia ei löydy rahaa tai rahan hinta on erittäin kallista ja takaisinmaksuaika hyvinkin lyhyt. Hypo A

  95. msklfmg says:

    Hypo A kirjoitti:

    “Nurmijärvi-huuma ja Sipilän “tuumausvuosi” ovat suuria syitä pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleuteen.”

    En pidä noita kommentteja “suurista syistä” pk-seudun ja muiden suurten kaupunkien nykyasumisen kalleudelle vakavasti otettavina, vaan ennemminkin poliittisina kannanottoina. En halua lähteä mukaan kovin poliittiseen keskusteluun, vaan pitäydyn ennemmin havainnoitsijan roolissa. Totean kuitenkin, että tuollaiset väitteet sopivat aika huonosti yhteen havaittavissa olevien tosiasioiden kanssa. Valitettavasti asuntojen kalleusilmiö ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan niin on käynyt myös esimerkiksi Tukholman seudulla, Tallinnassa, Amsterdamissa tai vaikka Pariisissa – vaikkei niissä ole edes suomalaisia poliitikkoja. Asumisen kalleudelle on monia syitä, mutta sitä kannattaa miettiä, miksi sekä sellaisissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, joissa on ajettu voimakkaammin kaupungistumista että niissä alueen pääkaupungeissa, joissa ei ole näin tehty, on asumisesta tullut maan paikallisten lehdistöjen mukaan sietämättömän kallista.

  96. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Ei tarvitse politikoida kun havainnoi tarpeeksi laaja-alaisesti ja syvällisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kehyskuntien omakotitalobuumin, keskuskaupunkien kerrostalohuoneistovajeen, BASEL II:n ja kotitalouksien velkaantumisen välisiä syy- ja seuraussuhteita. Sipilän hallituksen asuntopoliittisesta “tuumausvuodesta” voi tulla vielä erittäin kallis meille kaikille – ei vähiten hallitukselle ja hallituspuolueille itselleen. Mutta kuten tähänkin saakka kaupunkilaiset maksavat. Hypo A

  97. msklfmg says:

    Kyllä siinä aika paljon tarvitsee politikoida, jos väittää “tuumaustauon” tai Nurmijärvi-ilmiön olevan “suuri” syy pääkaupunkiseudun korkeisiin asumiskustannuksiin. Evidenssi kun viittaa aika erilaiseen tilanteeseen.

    Tilastojen mukaan omistusasumisen asumiskustannukset ovat sekä edellisen hallituksen kauden lopulla että nykyisen hallituksen hallituskaudella polkeneet Suomessa paikoillaan:
    http://tilastokeskus.fi/til/oahi/2016/03/oahi_2016_03_2017-01-10_tie_001_fi.html

    Se ongelma asuntomarkkinoilla on jäljellä, että ARA-vuokra-asuntojen vuokrat nousevat kovaa vauhtia (viimeisen Tilastokeskuksen tilaston mukaan ARA-vuokrat nousivat peräti 2,9 % vuositasolla, Helsingissä 3,2 % ja Vantaalla sekä Kauniaisissa peräti 4,8 %), kun taas esim. vapaarahoitteisten vuokrien nousu jäi Helsingissä 2,1 prosenttiin vuositasolla. Mutta sillä asialla, että “kohtuuhintaisten” hintasäädeltyjen vuokra-asuntojen asumiskustannukset ovat nykyisen hallituskauden ajalla nousseet markkinoiden kovinta tahtia ylöspäin, ei ole juurikaan tekemistä kehyskuntien omakotitalobuumien tai kerrostalohuoneistomäärien kokonaismäärien kanssa eri kaupungeissa, eikä siitä kai voi Basel II:kaan kauheasti syyttää.

    On asia sitten kenen ansiota tai syytä tahansa (politiikkaa harrastavat voivat ottaa siihen kantaa, kenen politiikan syytä tai ansiota se on, kun taas itse näen asiat paljon monimutkaisempina ja välttelen yksittäisten hallitusten syyttelemistä ja ansioittamista), niin asumiskustannusten nousu ei ole enää vapaarahoitteisissa asunnoissa (on kyse sitten omistus- tai vuokra-asunnoista) viimeisen vuoden aikana jatkunut aiempaan tapaan, vaan kustannusten nousu on hiipunut myös pk-seudulla.

  98. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “msklfmg”; Ei pidä leimata politikoinniksi asioita, joista ei tykkää. Minä en politikoi. Katson tilannetta yksinomaan kv-luottoluokituksen alaisen, kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta rahoituksensa hakevan suomalaisen kiinnitysluottopankki/luottolaitos-konsernin toimitusjohtajan näkökulmasta. Kädet ovat joka päivä syvällä suomalaisen asuntorahoituksen “savessa”. Näkemykseni eivät siis perustu pelkästään tilastotietoihin. Tilastotiedot ovat vain yksi näkökulma vaikean yhtälön tarkastelussa. Korostan, että BASEL II on kyllä yksi suurimmista syistä nykyisiin ongelmiin ja se on myös yksi pahimmin väärinkäytetyistä markkinavälineistä. Riskipainojen valuvika on fataalia luokkaa. “Onneksi” finanssikriisi tuli väliin ja Suomen markkinoita ei saatu täysin kuralle. Onneksi riskipainojen valuvioillekin tehdään korjaustoimia. Toivottavasti BASEL IV tulee voimaan mahdollisimman pian. Talouskasvun myötä markkinapolarisaatio kasvaa ja mitä enemmän kaupungistumista vastustetaan sitä kovempi tämä polarisaatio on. Toimivin ratkaisu on myöntää, että Suomen tie on kaupungistumisen tie ja tarttua kaupungistumisen mahdollisuuksiin tuottaa samalla lisää erityisesti kohtuuhintaisia ja kompakteja/muunneltavia omistusasuntoja kasvaviin kaupunkeihin. Kohtuuhintaiset omistusasunnot pitävät markkinavuokrat ja tuetut vuokrat alhaalla. Hypo A

  99. Pientilallinen Myllärinlaaksosta says:

    Kannattaa muistaa, että näissä urbaani vs. ei-urbaanikuvioissa on kysymys myös muoti-ilmiöistä ja senhetkisistä trendeistä, jotka vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Kukaan ei kiistä kaupunkiseutujen merkitystä työpaikka- ja talouskeskittyminä, mutta omakotitaloasuminen keskusta-alueen laidalla on silti edelleen täysin relevantti (ja mukava) asumismuoto, ja tulee varmasti trendin kääntyessä muotiin taas uudestaan.

    Itse olen viisikymppisen elämänkaareni aikana kokenut jo ainakin neljä tämän heiluriliikkeen ääripäätä; 60-luvun lopulla muutettiin hanakasti keskustan “lutikkalinnoista” lähiöihin ja omakotitaloihin 80-luvun loppu, jolloin “city oli sinun” 2000-luvun alkupuolen kehyskuntabuumi nykyinen hipsteriurbanismi. Joten mitäpä luulette; mahtaakohan heiluri jatkaa liikettään myös tulevaisuudessa, vai onko tämä nykysuuntaus muka joku historian loppu ja ikuinen status quo?

    PS. Ja näin siis kasvavilla kaupunkiseuduilla, ei taantuvilla alueilla. Niiden tulevaisuus näyttää kyllä huonolta trendeistä riippumatta.

    PPS. Maailmanhistoriassa tuskin on typerämpää ja vahingollisempaa lausetta kuin “this time it’s different”. Ja se on syytä muistaa tässäkin!

  100. Pientilallinen Myllärinlaaksosta says:

    Arrgh… ei näköjään toistanut kommenttiani kunnolla. Please kuvitelkaa “versus” noiden neljän heilurin ääripään väliin, niin ymmärrätte paremmin ;)

  101. PEepoo says:

    Jos mun asumiskulut on tässä maalaiskylässä järvenrannalla 200 neliön omakotitalossa, 3000 neliön tontilla 800euroa/ kuukausi asuntolainan lyhennyksineen, niin kannattaako minun muuttaa vuokralle???? Hypon järjen juoksu hypoilee.
    Kun asunnot ovat melkein ilmaisia maalla, kannattaa tietty ostaa omaksi eikä asua vuokralla.

  102. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Olemme kaikki kokeneet heilurin liikkeet. Asuntokauppaa tehdessä katse pitää olla 25 vuoden päässä. Samoin asuntokauppaa rahoitettaessa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tämä sääntö unohtui tyystin. Siitä todisteena 100-prosentin rahoitus ja omakotitalobuumi. Omakotitalot tulevat varmasti muotiin kun löydetään tasalaatuinen tapa toteuttaa kukkarolle paremmin sopivia muunneltavissa olevia kaupunkiomakotitaloja. Ne käyvät kaupaksi kaikki aikoina ja ovat siten helpommin myös rahoitettavissa. Nykyisellään tarjolla olevat omakotitalokonseptit ovat nousukauden juttuja ja laskukauden ongelmia. Hypo A

  103. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “PEepoo”; En toki, mutta mieti mihin hintaa asuntosi menee kaupaksi jos / kun joskus tulee tarve myydä se. Saatko omasi pois – yhä useammalla paikkakunnalla ei saa edes tarjouksia, vaikka olisi kuinka toimiva talo, tontti ja järvenranta. Hypo A

  104. Pientilallinen Myllärinlaaksosta says:

    “Nykyisellään tarjolla olevat omakotitalokonseptit ovat nousukauden juttuja ja laskukauden ongelmia.”

    Riippuu. Omani on Kehä I:n sisäpuolella hyvien julkisten yhteyksien varrella, mutta kuitenkin huippurauhallisella sijainnilla, ja omalla 1200m²:n tontilla. Talo on tosin vanha, mutta hyväkuntoinen kivitalo kuitenkin, ja vuoden päivät ollaan nyt tässä asuttu ilman minkäänlaisia ongelmia. Ja koko komeushan lähti kalliolaiskaksion hinnalla.

    Asuin Kalliossa yli 30 vuotta. Minua ei enää saisi kirveelläkään takaisin mokomaan ns. urbaaniin pöhinään, koska se, mikä sopii 30-vuotiaille hipstereille, ei enää tasan sovi viisikymppiselle. Niin ja uskoisin kyllä saavani tästä omanikin pois, jos nyt joskus jonkun mielenhäiriön takia haluaisin täältä pois muuttaa ;)

    Niin että sijainti, sijainti ja sijainti – ja varsinkin tuon läheltä menevän Raide-Jokerin joskus valmistuttua. Koska omakotitalo ratikkalinjan varrella nyt vaan on hyvä juttu…

  105. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Tulit todistaneeksi pointtini – nykyisiä omakotitaloja tulee ostaa laskukaudella ja myydä nousukaudella. Se, että joutuu myyntilaidalle syystä tai toisesta laskukaudella on huonompi juttu. Toinen haaste on kohteiden kirjavuus niin toteutukseltaan kuin tekniseltä kunnoltaan. Loppupeleissä talo on yhtä arvokas kuin alla oleva tontti. Hypo A

  106. Pientilallinen Myllärinlaaksosta says:

    “Loppupeleissä talo on yhtä arvokas kuin alla oleva tontti.”

    Niin on. Ja juuri siitä syystä en osaakaan arvostaa näitä paljon hehkutettuja Helsinki-pientaloja, jotka ovat postimerkin kokoisilla tonteilla – ja pahimmillaan vielä kaupungin vuokramaalla. Koska ensimmäisessa tapauksessa ostat käytännössä vain ylihintaisen pienen tontin; ja jälkimmäisessä et edes sitä, vaan pelkän kasan arvoaan pikku hiljaa menettäviä lautoja.

    Ja sekin on totta, että laskukaudella tällainen ostaa kannattaa ja niin me juuri teimmekin. Tämäkin tuli tinkaamisen jälkeen lähes tontin hinnalla, eli ikäisekseen hyväkuntoinen talo saatiin melkeinpä kaupan päälle. Pesee aiemman kalliolaisen reikä seinässä-asumismuotomme mielestäni noin 100-0 :)

    PS. Jos tällaista myy, kannattaa tietenkin tontti lohkoa ja myydä kumpainenkin puoli erikseen, eikä koko lukaalia yhtenä kiinteistönä. Siinä nimittäin voittaa selvää rahaa.

  107. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Pientilallinen Myllärinlaaksosta”; Korostan, että markkinoilla ei ole vielä sellaista tarjolla mitä itse peräänkuulutin. Hyviä ajatuksia on kuitenkin viritteillä. Aika näyttää toteutuvatko ne taloiksi asti. Hypo A

  108. Max Smart says:

    Miksi niin monessa viestissä, myös Arin, maalaillaan jotenkin kauhukuvana sitä että oman asunnon myyntihetkellä ei enää saisikaan “omiaan takaisin”? Entä sitten, jos siitä saakin vain 75% tai jopa vähemmän? Koko sen asumisen ajanhan on silloin maksettu asumismukavuudesta – vai pitäisikö tänä aikana puhua trendikkäästi “asumiskokemuksesta” – ja päätäntävallasta asumisensa suhteen. Aivan hyvin voi totutella ajattelemaan, että tämä on “kulutusta” ja sillä on hinta.

  109. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Max Smart”; Juuri tuon ajattelutavan vuoksi talousongelmat syvenevät ja velkaantuminen kasvaa. Jos ajattelee, että asuminen on vain kulutusta – vuokraa asunto. Asuntolainaa ei tuollaisen ajattelumallin omaksujille tipu – eikä asuntovarallisuutta kerry. Hypo A

  110. Max Smart says:

    Se vuokra-asunto vain ei vastaa odotuksiani “asumiskokemukselta” ja siinä olen myöskin alttiina sijoittajaomistajan ailahduksille, jotka saattavat aktivoitua paniikkireaktioihin kaikenmaailman huolta tuottavien blogikirjoitusten vuoksi. Vain omistamalla saa haluamaansa ja vakautta, vaikkakin sitten joskus tuolla em. hinnalla.

  111. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Max Smart”; Pitää hieman korjata sloganiani. “Omalla rahalla saa asua ihan missä vaan millaisella asenteella vaan, mutta velaksi ja verovaroin se on täysin toinen juttu.” Hypo A

  112. Kaarlo66 says:

    Hyvää mielipiteiden jakoa. Pankin näkökulma asunnon vakuusarvosta on kuten pankki kirjoittaa. Laajemmin asiaa tarkasteltuna pankin näkökulma on mielestäni oikea ts. peruskysymys asunnon vakuusarvosta. Suomalaisuuteen on kuulunut “omavaraisuus” asumisessa, se on kulttuurinen kysymys. Ihminen muuttuu hitaasti, asenteet nopeammin, kummatkin hitaasti. Maailma muuttuu kuitenkin vauhtia joka aikaansa seuraavan kannattaa huomata. Sinun varallisuutesi on keskimäärin kiiinni omistusasunnossasi, olkoon hallintomuoto mikä vain. Sinä päätät mitä teet siihen sidotulla vauraudellasi ja muistoillasi. Kannatan itse hyvin pragmaattista suhtautumista asiaan niillä, jotka eivät asu kasvukeskuksien lähellä tai sisällä. Paluuta Kekkosmaiseen hölmöläis-kepufantasiaan “maan asuttamisesta” ei ole koska rahat loppuvat. Jos nykymallia jatketaan, ensin ne loppuvat sinulta ja vasta sitten valtiolta. Jos sinulla on perillisiä, mieti kovasti miten he arvostavat myöhemmin arvotonta majaasi “periferiassa”, josta jää enemmän kuluja kuin tuottoja.

  113. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Kaarlo66” – pahoittelut viestini viivästymisestä; Ministeri Berner esitteli tänään malliaan ja lähtökohtana vaikutti olevan itsestään selvästi se, että kaikkialla maassa pitää teiden olla kunnossa. Aikamoinen oletus. Entä maanalainen infra, entä kiinteistöt. Olisi jo oikeasti aika pysähtyä miettimään parlamentaarisin toimin itse asiaa eli sitä missä suomalaiset asuvat ja tekevät töitä vuonna 2050. Nyt Berner esittelee kiireellä tehtävää megaluokan liikennemuutosta olettaen, että asumme ja työskentelemme hajautuneesti kaikkialla Suomessa. Erikoista. Hypo A

  114. PEepoo says:

    Aiemmin jo tuonne kirjoitn. Asumiskulut 800eur/kk lainalyhenyksineen. perhe ei elä sillä missään vuokralla, ei edes maalaiskylässä. Joten oman ostaminen ei voi olla tappiollista. Itse asiassa tässä on terveyskeskus, kauppoihin pankkeihin alle kilometri hki tmpre tku100km hml50km.Eli olemme keskellä ei mitään. Silti asuntoamme on tultu jopa kysymään ovelta myyntiin. Pankki ei meinannut rahoittaa. Ja syy on tämä dpekulaatio. Paikallinen pankki tietää arvot ja rahoitti.
    Suunta kun näyttää olevan se, että jotku ovat kyllästyneet suurkaupunkiin ja haluavat mieluummin tänne. Tästä pääsee mihin tahansa tunnissa. Suuremmasta kaupungista ei pääse edes ulos siinä ajassa. Tätä epäkohtaa on yhä useampi paennut. Minäkin.
    Ensin pakenin vuokria ja työmatkoja pääkaupunkiseudulta. työmatkani oli 30km mutta kesti julkisella kauemmin kuin tänne 100km omalla autolla.
    Sitten huomasin matkoihin kumminkin menevän aikaa. Auto oli suuri kustannusrasite ja sijoituksena AINA suora rahan hukkaus. Vaihdoin työtä lähemmäs. Koultukseni ja oman alan työn jouduin jättämään ja olen nyt ihan ”hanttihommissa” liukuhihnalla. Palkkakin on pienempi, mutta minulla on 3 tuntia enemmän aikaa elämässäni/vrk. Ja mikä kummallisisnta. Minulla on enemmän rahaa kuin koskaan, asun paremmin ja tilavammin kuin koskaan. Ja kaikki sen ansiota että päätin poistua kasvukeskuksesta ja todellakin katsoa, mikä on minkäkin hintaista suhteessa ansioihin ja elämän laatuun. Ymmärsin sen, missä kurssiheilahtelu ei tunnu. Se on oma tyytyväisyys. Tsosin työ ei ollut alkuukaan mnua, mutta tajusin että kaiken sen kiireen ja muun sijaan saatoin rennostivain hoitaa hommani ja painua kotiin. Työ jäi töihin enkä stressaantunut.
    Samaa mieltä on moni muukin, sillä hinnat keskellä ei mitään tuntuvat pysyvän suhteessa kapuankeihin, koska ne eivät ole koskaan olleetkaan kuplassa, autioitumine on pitänyt siitä huolen. Talon arvo voi olla 25 vuoden päästä mitä tahansa, mutta tontin arvo on silloin paljon. Sijoitin pieneen lappuun nimeltä rakennusoikeus ja suureen tonttiin.
    Arvo säilyy siellä, missä se ei ole ikinä paisunutkaan yli äyräidensä. Ei ole muuttoa ilman paluumuuttoa ja moni muukin jättää nyt kasvukeskuksia.

    Nykynuoret ovatkin sitten luku erikseen. Mutta minun ikäpolveni 40+ on heräämässä ja se keski-iänkriisi aiheuttaa muutoksia, joihin makkinat eivät voi vaikuttaa. Kun ihminen miettii loppuelämäänsä ,ekllo käy tiktak, ihminen tekee päätöksensä.

  115. PEepoo says:

    Ja PS. Pystymme asumaan asunnossamme vaikka työttöminä pienimmillä tuloilla mitä suomesta saa ja 1/3 sosiaalituista mitä vuokralla asuva saa. Vakaa korttitalo, kun se ei ole liian korkea.

  116. Ari Pauna says:

    Kiitos kommenteistasi “PEepoo”; Kuulostaa tarkkaan harkitulta downshiftaamiselta. Tämän päivän ydinteema asuntomarkkinoilla on se yltävätkö liikenneyhteydet ja palvelut HKI-TRE-TURKU – kasvukolmion kaikkiin kolkkiin. Enemmistö on skeptisellä kannalla. Arvonkehityksen kannalta vain tontin arvo ratkaisee ja tulevaisuus on kiinni juuri edellä mainitusta. Riski on suuri ja siksi kohteesi on halpa. Vertailun vuoksi Pelkosenniemeltä saisi komean näköisen vanhan pappilan nollalla eurolla. Vielä suurempi voittopotentiaali, jos uskoo siihen, että Etelä-Suomi jää veden alle ilmastomuutoksen vuoksi. Tosin sääskiä taitaa olla tuolloin tarjolla ympäri vuoden Lapissakin eikä keväthangista enää tietoakaan. Kukin tekee omat päätöksensä ja vastaa niistä. Me emme rahoita tämäntyyppisiä ratkaisuja. Paikallispankit saattavat toki rahoittaa. He selittävät sitten kv-luottoluokittelijoille ja kv-rahoittajille miksi rahoittavat tällaisia hankkeita lainaamillaan rahoilla. Omiaan kun eivät varmasta laita kiinni näihin.Toki samat kv-tahot kysyvät mielipidettä myös meiltä. Kerromme tilanteen kaunistelematta. Hypo A

  117. Arkku Sanainen says:

    Ari Pauna:

    “Omistusasunto kasvukeskuksessa on kotitalouden peruskallio ja merkittävä lisäturva myös eläkeiässä. Älä jää kasvukeskusten ylihinnoiteltujen vuokra-asuntomarkkinoiden orjaksi ja vuokranantajasi vivuttamien velkojen maksajaksi. Ole terveesti itsekäs ja osta itsellesi oma kaupunkiasunto max. 30 vuoden laina-ajalla ja säännöllisesti lainaasi lyhentäen eli jälkikäteen säästäen. Pitkäjänteinen asuntosäästäminen kannattaa. Velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus on kovaa valuuttaa kaikkina aikoina.”

    Tässä on montakin asiaa, joista voi olla perustellusti eri mieltä. Ensinnäkin omistusasuminen on ylipäätään kannattavaa, jos ja vain jos ei tarvitse vaihtaa asuntoa useammin kuin vähintään noin 5-10 vuodessa. Omistusasunnon vaihtamisen kulut ovat hirvittävät. Halvimmillaan ne ovat asunto-osakkeissa, jossa kulut muodostuvat varainsiirtoverosta, kiinteistönvälittäjän palkkiosta (useimmat myydään välittäjän avulla) ja mahdollisista kahden asunnon kuluista tai asunnon myyntiajan ja uuden asunnon etsimisaikana syntyvistä kuluista (esim. ylipitkä työmatka uuteen työpaikkaan). Jos omasta osakehuoneistosta toiseen vastaavaan vaihtaminen menee jouhevasti eikä käytä välittäjää, kulut ovat alimmillaan 2% velattomasta hinnasta. Jos käyttää välittäjää, hinta on tyypillisesti silloin noin 5% asunnon hinnasta. Omakotitalosta toiseen vaihtaminen voi helposti maksaa jopa 10% talon hinnasta tai enemmäkin kahden asunnon kulut huomioon ottaen. Mikäli oman asunnon hinnasta 80% on lainaa, asunnon vaihto-operaatiossa voi hävittää jopa 8-40% omasta pääomasta. Aivan kammottavaa!

    Lisäksi väite, että velaton kaupunkilainen asuntovarallisuus olisi kovaa valuuttaa _kaikkina_ aikoina ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Asuntojen hinnoissa on nähty melkoisia vaihteluita takavuosikymmeninä. Asunnon omistaja kantaa myös riskit kiinteistön teknisen kunnon suhteen. Tätä puolta asumismuotoja vertailtaessa ei yleensä riittävästi oteta huomioon.

    Mielestäni kuitenkin edellytyksillä, jotka pätevät useimpien suomalaisten kohdalla, omistusasunto kannattaa ostaa, keskimäärin pääasiassa verotussyistä, koska vuokranantajien maksaman pääomatuloveron vuokralainen joutuu lopulta maksamaan osana vuokraansa.

    “Älä retkahda vastuuttoman pitkiin laina-aikoihin, laina-ajan alkuun sijoitettuihin ylipitkiin lyhennysvapaisiin tai kalliisiin lisäturvatuotteisiin. Nollakorot eivät ole pysyvä olotila. Asuntolainan säntillinen lyhentäminen on vakain tapa vaurastua ja varautua yli ajan.”

    Nämä väitteet pitävät paremmin paikkansa. On viisasta varautua tulevaisuuteen. Asuntolainan mahdollisimman nopea takaisinmaksaminen ei kuitenkaan ole kaikkien rationaalisin mahdollinen tapa hoitaa varallisuuttaan. Varsinkin nuoren aikuisena kannattaa matalien korkojen aikana lyhentää asuntolainaa mahdollisimman hitaasti ja ostaa ylijäävällä osuudella esim. pörssiyhtiöiden osakkeita. Pörssiin sijoitettavaa osuutta ja myös pörssiosakkeiden tai muiden volatiilien mutta korkeatuottoisten omaisuuslajien osuutta salkussa voi vähentää ajan kuluessa, kunnes eläkeiän kynnyksellä ne on kokonaan realisoitu jolloin voi maksaa kerralla asuntolainan pois. Tällä tavalla omaisuutta voi ainakin järkevästi odottaa kartuttavansa nopeammin.

    Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka yleinen asuntojen hintataso alueella ja asuntotyypeissä, jollaisen omistaa, nousisi 1-2% vuodessa, niin se ei riitä muuhun kuin siihen, että oman asunnon hinta pysyy ennallaan. Asuinrakennukset ovat kulutustavaraa, joilla on rajallinen tekninen käyttöikä, joka on yleensä 50-100 vuotta. Jotta asunnon arvonnoususta saisi mitään tuottoa, asunnon pitää sijaita erinomaisella paikalla tai yleisen ansiotason pitää nousta nopeasti. On melko varmaa, että suomalaisten palkansaajien mediaanipalkat eivät tule nousemaan juurikaan seuraavan 10-20 vuoden aikana, elleivät jopa laske tuona aikana. Keskimääräinen palkkataso voi hieman nousta mutta mediaanipalkka tulee lähes varmasti laskemaan merkittävästi.

  118. Ari Pauna says:

    Kiitos kommentistasi “Arkku Sanainen”; Eli noin yleisesti ottaen olet samaa mieltä. Yhdestä asiasta on oltava vahvasti eri mieltä. Uuden velkaisen omistusasujan on syytä rakentaa taloutensa niin, että asuntolaina lyhentyy heti alusta lukien säntillisesti oli korkotaso mitä tahansa. Uudella lainaajalla on aina edessä viisi ensimmäistä vaaran vuotta. Niistä kun selviää, niin sitten voi alkaa tähyilemään myös muita sijoitusinstrumentteja. Suorat pörssisijoitukset eivät ole huono juttu. Päinvastoin. Nyt nuo viisi ensimmäistä vaaran vuotta voi hanskata erittäin edullisesti. Lyhennysvapaisiin ei kannata tarttua. Hypo A

  119. x vs aripauna says:

    enpä ole kuunnellut mestareita,en tietäjiä, vain omiin pieniin aivoihin olen luottanut, koulutkin käytiin miten käytiin, mutta sen opin jo nuorena että oman aivon tiedon loppuessa kysyn “mestareilta” ja teen juuri toisin kuin neuvovat niin 90% menee itselle hyväksi, tosin mummoihin voi luottaa aina , mutta taloudesta ei kannata neuvoa kysyä.
    osasinpa 2000 luvulla jo lainani mitoittaa niin että mitään ei ole tarvinnut koko aikana muuttaa ja nyt on korko 12 kk kaikilla kuluilla 0.34% , kovasti on pankki kiinnostunut neuvoa antamaan että tuota voitaisiin minun eduksi tarkistaa , mutta sen olen oppinut että hyvää ei pidä erinomaiseksi yrittää, hyvä on paras ja erinomainen on jo ahneutta, kivitalo Helsingissä meren äärellä tilaa riittävästi.
    ja näitä jatkuvia remontoi sitä sun tätä , kenen etua ne ajavat? joku haluaa että asuntoni on viimeisenpäälle kunnossa jos vaikka syyn tai toisen takia pakkolunastetaan käsistä, esim karanneen remontin takia, eli kämppä lähti ,velat jäi, ja miksi minua hetkellä heikon kiinnostaa ottaa velkaa asunnon arvon muuttamiseksi jos se kuitenkin kestää arvioidun eloni ??? se kuka asuntoni seuraavaksi saa ja missä kunnossa ei minua jaksa kiinnostaa ikiauringon kutsuessa, ja pitääkö olla huolissaan niistäkin jotka eivät halua lähiökiiman äärelle jossa betonikorsut huojuu vihreä sammal kivijalassa ja kustannus tästä on vuorokautinen täysjalkaravi oletetusta työstä, kuka hyötyy.
    laina sitoo mielen ja ruumiin , velaton on vapaa, omalla maalla velaton melkeen leijuu. ennen elettiin puolielämää että saatiin omaksi, nykyään otetaan heti että saadaan pelätä koko elämä.

Kommentoi

 

Tilaa Asuntoneuvola-blogi sähköpostiisi!