Case: Lakimies Tervosen asuntosijoitus tammikuussa 2008
Isossa yrityksessä päälakimiehenä työskentelevä Teuvo Tervonen, 62 v. on varsin tyytyväinen elämäänsä. Töissä ja kotona menee ihan mukavasti. Näyttäisi siltä, että hän voisi tehdä mielenkiintoista työtään vielä jonkun vuoden ja jäisi sitten eläkkeelle.
Oma talouskin on mukavalla tolalla, itse asiassa hän on varsin varakas henkilö. Talousasioiden parissa aina työskennelleenä juristina hän usein mietiskeli Suomen suurta lamaa 90-luvun alussa. Silloin onnistuneiden liiketoimiensa ja itse asiassa myös sijoitustoimiensa avulla hän loi nykyisen varallisuutensa. Ehkäpä hiukan onneakin oli mukana, aikahan ei muuten ollut kovin mukavaa.
Mutta nyt, joulun 2007 lähestyessä, hän huolestui. Taloudessa alkoi näkyä synkkiä merkkejä. Se mikä häntä erityisesti huolestutti, oli pankki- ja finanssifirmojen busineksen vaikeudet. Tällä kertaa se ei koskenut Suomea, ei edes pohjoismaisia pankkeja, mutta toisaalta, ongelmat olivat jättisuuria ja koskivat maailman suurimpia finanssilaitoksia. Tänä globaalitalouden aikana tämä ei tiedä hyvää, arvio Tepa, joksi häntä lähipiirissä kutsuttiin.
Tepa ryhtyi toimiin. Omat sijoitukset olivat itse asiassa liian suurella painolla osakkeissa pörssissä ja rahastoissa. Sieltä sopiva määrä kotiutusta ja rahat pankkitilille odottamaan seuraavia siirtoja.
Jotain turvasatamaa sijoituksille pitäisi keksiä. Ei nyt sentään kultaa viitsisi ostaa, mitenkähän olisi asunnot. Hinnathan ovat kyllä nyt korkeita, mutta toisaalta, ehkäpä siellä riskit olisivat paremmin hallinnassa. Nyt varmasti kannattaisi kysellä hiukan asiantuntijoiden näkemystä. Hyposta.
Hypon kanssa keskusteltaessa löytyi hyvä ratkaisu, Tepan mielestä. Asunto, johon sijoitettiin, sijaitsi hyvällä paikalla Helsingin ydinkeskustassa. Siis siellä, jossa tulevaisuudessakin ihmiset aivan varmasti haluavat asua. Taloyhtiö oli hyvässä kunnossa, remontit tehty, myös se kaikkien pelkäämä putkiremontti. Ja hyvä vuokralainen oli jo valmiina, kassavirta alkaisi juosta välittömästi.
Tepa ei ostanut yksiötä, ei edes kaksiota, sillä hän uskoi, että pieni kolmio, vajaa 70 m2 on tulevaisuuden kysytty keskusta-asunto. Se käy jo perheasunnoksi, mietti Tepa. Itse asunnossa, sijainnin ja taloyhtiön kunnon lisäksi, parasta oli se, että huoneistoon oli peruskunnostuksen yhteydessä tehty jälkeenpäin iso terassiparveke, katettu ja lasitettu tietysti. Sellainen on aina hyvä myyntivaltti nimenomaan keskustassa, jossa parvekkeet ovat harvinaisia. Ja kun pakettiin kuului vielä talossa olevasta autohallista lämpimän autopaikan / tai vielä parempaa, oman autotalliosakkeen ostomahdollisuus, oli sijoituspäätös helppo.
No eihän tämäkään sijoitusasunto halpa ollut. Eikä tuottokaan kovimpia pankkitalletuskorkoja tainnut hakata, mutta silti Tepa uskoo sijoitukseensa. Aika sitten näyttää.
Päätöstä auttoi Hypon räätälöity rahoituspaketti. Eihän Tepa sijoitukseen varsinaisesti olisi lainarahaa tarvinnut, mutta hänellä nyt vaan oli sellainen ajatus, että jos ajat todella huononevat, käteistä on syytä olla. Niin kuin hänellä oli viime lamassa. Hypon kanssa tehtyjen kalkyylien jälkeen sovittiin rahoituspaketista, jossa ajatuksena oli se, että vuokratuotto hoitaa noin suurin piirtein lainanhoitokulut, jolloin sijoitus ei vaikuta hänen kuukausittaiseen kassavirtaansa.
Oma talouskin on mukavalla tolalla, itse asiassa hän on varsin varakas henkilö. Talousasioiden parissa aina työskennelleenä juristina hän usein mietiskeli Suomen suurta lamaa 90-luvun alussa. Silloin onnistuneiden liiketoimiensa ja itse asiassa myös sijoitustoimiensa avulla hän loi nykyisen varallisuutensa. Ehkäpä hiukan onneakin oli mukana, aikahan ei muuten ollut kovin mukavaa.
Mutta nyt, joulun 2007 lähestyessä, hän huolestui. Taloudessa alkoi näkyä synkkiä merkkejä. Se mikä häntä erityisesti huolestutti, oli pankki- ja finanssifirmojen busineksen vaikeudet. Tällä kertaa se ei koskenut Suomea, ei edes pohjoismaisia pankkeja, mutta toisaalta, ongelmat olivat jättisuuria ja koskivat maailman suurimpia finanssilaitoksia. Tänä globaalitalouden aikana tämä ei tiedä hyvää, arvio Tepa, joksi häntä lähipiirissä kutsuttiin.
Tepa ryhtyi toimiin. Omat sijoitukset olivat itse asiassa liian suurella painolla osakkeissa pörssissä ja rahastoissa. Sieltä sopiva määrä kotiutusta ja rahat pankkitilille odottamaan seuraavia siirtoja.
Jotain turvasatamaa sijoituksille pitäisi keksiä. Ei nyt sentään kultaa viitsisi ostaa, mitenkähän olisi asunnot. Hinnathan ovat kyllä nyt korkeita, mutta toisaalta, ehkäpä siellä riskit olisivat paremmin hallinnassa. Nyt varmasti kannattaisi kysellä hiukan asiantuntijoiden näkemystä. Hyposta.
Hypon kanssa keskusteltaessa löytyi hyvä ratkaisu, Tepan mielestä. Asunto, johon sijoitettiin, sijaitsi hyvällä paikalla Helsingin ydinkeskustassa. Siis siellä, jossa tulevaisuudessakin ihmiset aivan varmasti haluavat asua. Taloyhtiö oli hyvässä kunnossa, remontit tehty, myös se kaikkien pelkäämä putkiremontti. Ja hyvä vuokralainen oli jo valmiina, kassavirta alkaisi juosta välittömästi.
Tepa ei ostanut yksiötä, ei edes kaksiota, sillä hän uskoi, että pieni kolmio, vajaa 70 m2 on tulevaisuuden kysytty keskusta-asunto. Se käy jo perheasunnoksi, mietti Tepa. Itse asunnossa, sijainnin ja taloyhtiön kunnon lisäksi, parasta oli se, että huoneistoon oli peruskunnostuksen yhteydessä tehty jälkeenpäin iso terassiparveke, katettu ja lasitettu tietysti. Sellainen on aina hyvä myyntivaltti nimenomaan keskustassa, jossa parvekkeet ovat harvinaisia. Ja kun pakettiin kuului vielä talossa olevasta autohallista lämpimän autopaikan / tai vielä parempaa, oman autotalliosakkeen ostomahdollisuus, oli sijoituspäätös helppo.
No eihän tämäkään sijoitusasunto halpa ollut. Eikä tuottokaan kovimpia pankkitalletuskorkoja tainnut hakata, mutta silti Tepa uskoo sijoitukseensa. Aika sitten näyttää.
Päätöstä auttoi Hypon räätälöity rahoituspaketti. Eihän Tepa sijoitukseen varsinaisesti olisi lainarahaa tarvinnut, mutta hänellä nyt vaan oli sellainen ajatus, että jos ajat todella huononevat, käteistä on syytä olla. Niin kuin hänellä oli viime lamassa. Hypon kanssa tehtyjen kalkyylien jälkeen sovittiin rahoituspaketista, jossa ajatuksena oli se, että vuokratuotto hoitaa noin suurin piirtein lainanhoitokulut, jolloin sijoitus ei vaikuta hänen kuukausittaiseen kassavirtaansa.
Kun markkinoilla on aikaisempaa enemmän riskiä, saattaa olla, että osto-osaaminen on se avaintekijä, joka erottaa hyvät sijoitukset huonoista. Myös asuntomarkkinoilla.
